Ihanan kamala lauantai!

Mun pohkeet on kadonneet! Samoin takareidet ja perse! 

Voi taivas!

siitä se sitten lähtee...

Olin siis eilen juoksemassa, ensimmäistä kertaa ties kuinka pitkään aikaan...

Olin 100 % varma, että EN todellakaan jaksa juosta yhtään ja saan inhottavan pistämisen tunteen rintaani HETI alkuunsa. Olin myös vakuuttunut siitä, että juoksemisen jälkeen oksennan kaaressa urheilukentän laidalla ja makaa nurmikolla puoli kuolleena.

pelottava näky!

Kuinka sitten kävinkään? Olin mä aika väärässä ajatuksieni kanssa!

Lauantai-iltapäivälle sattui mahtava syksyinen ilma, ja voi olla että jos oltaisiin juostu viikko sitten kaatosateessa, fiilis olisi varmasti ollut ihan erilainen. Urheilukentällä ei ollut ruuhkaa, paikalla vaan minä ja PT:ni. Ensin hölkättiin rauhallisesti kierroksen verran, ja sitten käveltiin ja valmistauduttiin henkisesti aloitukseen. Homma toimi siis niin, että suora juostiin täysillä ja kaarre käveltiin ja tasoiteltiin sykettä/hengitystä sen minkä siinä nyt kerkesi. Juoksussa tärkeintä oli pitkä askel ja hieman etukeno asento, niin ja piti muistaa hengittää (se on varmaan se kaikkein vaikein). Ekat pari vetoa meni sisäistäessä hommaa, ajatuksissa mietti koko ajan pitkiä askeleita ja sitä hengittämistä, ja tietenkin sitä missä se maaliviiva häämötti. Näitä vetoja tehtiin kuusi, ja sitten käveltiin 3/4 ratakierrosta ja homma alusta!

Vajaan sadan metrin vetoja juostiin yhteensä 18 kertaa. Ja oikeesti MÄ juoksin ja vielä kaikki vedot! Ihan kamalaa se oli, turha asiasta on valehdella. Voi olla, että leikki olisi jäänyt kesken puolessa välissä ellei vieressä olisi juossut PT, joka jaksoi kannustaa uudelleen ja uudelleen. Eli kiitos kaunis, taas kerran!
Viimeiset vedot oli aika puurtamista, tuntui ettei jalat nouse enää yhtään ja hengitys lamaantuu samantien. Mutta, en kuitenkaan oksentanut enkä myöskään maannut nurmikolla puolikuolleena, vaan reippaasti tallustelin venyttelyiden pariin. Ja sitten se iski! Aivan valtavan hyvä olo, se tunne kun tajusi että MÄ oikeesti tein sen mihin en todellakaan olisi tiennyt pystyväni. Hymy oli kyllä korvissa, ja sinne se jäikin. Loppuun vielä venyttelyt jaloille ja hengityksen tasaamista, mahtavaa!

Mun ongelma on se, että en oikeasti luota itseeni monissakaan jutuissa mitkä liittyy treenaamiseen. Pidän itseäni useissa jutuissa vielä TOSI huonokuntoisena, vaikka totuus on jo jotain toista. En luota, että jaksaisin ja pystyisin. Huomaan peilistä selkeät muutokset kropassa, mutta en vain usko että MINÄ pystyisin tekemään asioita joita en ennenkään ole tehnyt. Olen kuitenkin päättänyt muuttua, ja uskoa oikeasti siihen, että minä pystyn, minä osaan ja minä jaksan! Se mitä nään peilistä on ihan oikeaa, ja kropan muutoksen kautta kuntonikin on parantunut ja paljon. Sisäistäminen alkaa NYT!

Uskokaa siis itseenne, TE pystytte, TE osaatte ja TE jaksatte!

Ihanaa sunnuntaita kaikille, 

täällä alkaa nyt armottomat venyttelyt, jotta kadonneet jalat löytyisivät huomiseen mennessä!

Mukavuusalue?

kuva täältä

Mukavaa perjantai-iltaa kaikille! 

Tää viikko on mennyt NIIIIIIIN vauhdilla. Suoraan sanottuna hävettää, että kirjoittelut on jäänyt ihan liian vähälle, mutta tuntuu että aika vaan ei ole riittänyt kaikkeen. Illalla töiden ja treenien jälkeen ajatuksissa on ainoastaan syöminen ja nukkuminen. Energiaa kyllä riittää, mutta jotenkin en vain saa sitä väännettyä tänne. Mutta, lupaan parantaa tapani, ja ensi viikolla postailla aktiivisemmin.

Kuten otsikostakin voi päätellä, on tämä viikko vienyt minut oman mukavuusalueen ulkopuolelle. Olen taas, jälleen kerran, ylittänyt itseni ja ajatukseni siitä mitä oikeasti jaksan ja mihin oikeasti pystyn. Mutta palataan ajatuksissa lapsuuteen, ja siihen mitä varmaan meistä jokainen on tehnyt pienenä tyttönä, eli  
hypännyt hyppynarua. Koskas olette hypänneet edellisen kerran?
Omasta viime kerrasta on aikaa n. 20 vuotta, tai jopa enemmän, ja voin todellakin kertoa, että ei oo helppoo, ei! Voi kamala! Mikä häpeä ja nolostuminen! Siis MUN on pitänyt pyörittää tuota narua ympäriinsä, pystyä hyppäämään narun ylitse, ja vielä aika monta kertaa!

pahin painajainen

Viime sunnuntaina kun kävin testaamassa X-method treeniä tutustuin pitkän tauon jälkeen tähän naruun uudestaan. Jälleen tapaamisemme EI ollut kauhean miellyttävä. No joo, näyttäähän se tosi helpolle kun katsoo vierestä kun PT hyppii kevyen ilmavasti, koita sitten tehdä perässä. Lopputulos jotain ihan muuta. Tuntui joo TOSI kevyeltä, hehheh! No sunnuntaista selvisin, ja tänään tuo kapistus ootteli mua uudelleen Fustra-tunnilla. PT:ni on varmaan joku rakkaussuhde tohon naruun, koska tänään taas innokkaasti hypin jo toisen kerran viikon sisällä. Mikäs siinä, toinen laskee hymyssä suin toistoja vieressä ja toinen hyppii kuin viimeistä päivää. Reilua, sanon minä :)



Eli mukavuusalueen ulkopuolella oltiin, ja todella pahasti! Mutta, olen päättänyt, että tuosta narusta (joka löytyy myös kotoa, kuten kuvasta näkyy) tulee ystäväni, ja meillä on tulevaisuudessa paljon hyppyjä tiedossa. Aion opetella, että hyppäämisestä tulee kevyempää ja ei enää niin nöyryyttävää. Parin viikon päästä alkava X-method on varmasti osa syy tähän, sillä siellähän me taas hypitään, ja paljon! Mutta, oli se lapsena vaan niin paljon helpompaa kuin melkein 30-vuotiaana, kokeilkaapas?

Huomenna mennään sitten vihdoin juoksemaan, satoi tai paistoi! Ja taas ollaan mukavuusalueen ulkopuolella. Ehkä mua on jo nöyryytetty riittävästi, joten eipä tässä enää paljon mikään tunnu miltään. Antaa tulla vaan, ihan millainen treeni tai liike tahansa, minä teen. Sen olen päättänyt! En edelleenkään tahdo päästä helpolla, ja sitä ei kyllä ole eikä tulekkaan tapahtumaan, siitä on tuo PT:ni pitänyt loistavasti huolen. Välillä vähän liiankin...

Ihanaa, pirteää viikonloppua kaikille, 

ja kokeilkaa poistumista omalta mukavuusalueeltanne, se tekee välillä ihan hyvää!

Maanantaita!

Se on sitten taas uusi viikko alussa. Miten nopeesti nää päivät meneekään, en ymmärrä? 

Viikonloppu vaan hujahtaa ohitse, ja ajatelkaa, kohta on JOULU! Siis tasan kolmen kuukauden kuluttua vedetään suklaata suu vaahdossa ja availlaan kaikkia ihania lahjoja (jos ollaan oltu kiltisti). Tässähän voisi saada ihan paniikin aikaan siitä mitä kaikkea pitäisikään tehdä :) Mutta ei, otetaan nyt ihan rauhallisesti ja aletaan panikoimaan lahjoista ja muista jutuista vasta joulukuussa. Kyllä minussakin asuu pieni jouluihminen, joka tykkää laittaa kotia joulukuntoon ja ostaa läheisilleen kaikkia kivoja pieniä paketteja. Tykkään myös tehdä lahjoja itse, joten pitää toivoa että jostain löytyy aikaa askarteluiden pariin tällekin syksylle.

kuva täältä

Viime viikko sujui vauhdikkaasti. Viikkoon mahtui kuudet treenit ja reilusti venyttelyitä, joista olen todella ylpeä, sillä ne ovat olleet aikaisemmin suuri kompastuskivi ja unohtuneet todella helposti. Mitä enemmän treenaa, sitä paremmin ymmärtää venyttelyiden suuren merkityksen. Niitä ei vaan voi unohtaa tai jos niin tekee, tuntee sen kyllä seuraavana päivänä kropassaan.

Fustra-treenit kulkee ihan mallikkaasti, ja PT:n mukaan editystä on tapahtunut. Yhteisiä treenejä on takana seitsemän kertaa, joten pian ollaan yhteisen matkan puolivälissä. Muutosta huomaan myös päivittäisessä arjessa, ja siitä että mietin ryhtiäni ja kroppani kantamista paljon arjen touhuissa. Töissä kiinnitän enemmän huomiota siihen miten istun ja miten esimerkiksi nostan tavaroita. Yritän pitää lavat takana ja vatsan jännityksessä, ja päivä päivältä se sujuu paremmin. Eli hyvin ollaan matkassa mukana. Vaikeitakin hetkiä mahtui viime viikkoon, turha sitä on kieltää, ja aivan liian monta kirosanaa pääsi suustani, joten anteeksi kaikilta tuskailuni kuulleilta vielä tätäkin kautta.

Sunnuntaina, eli siis eilen, meidän oli tarkoitus mennä juoksemaan, mutta vesisade, tai oikeastaan kaatosade muutti suunnitelmat. Toki, sehän on vain pukeutumiskysymys, mutta ehkä ihan hyvä että juoksua siirrettiin, sillä Lappeenrannassa satoi eilen taukoamatta KOKO päivän! Ei se mikään nautinto varmaan olisi ollut pinkoa pitkin urheilukenttää muutaman asteen lämmössä ja kaatosateessa. Juoksu vaihtui siis salitreeniin, ja pääsin testaamaan uutta X-method ryhmäliikuntatuntia joka saapuu Huhtariin toivottavasti jo tämän syksyn aikana. PT:ni oli ollut koulutuksessa asian tiimoilta ja tottakai minä, innokkaan tietämättömänä olin valmis testaamaan mistä hommassa on kyse. Treenistä kertoo paljon se, jos muistutetaan että ÄLÄ syö mitään ennen treenejä! Myönnän, puolessa välissä etsin katseellani roskista salin nurkasta, mutta onneksi se jäi vain etsimisen asteelle. Tarkemmin eilisestä treenistä kerron myöhemmin, mutta voin todeta, että WAU!

Tänään jatketaan Fustran parissa, ja muutoinkin viikko menee tutun, hyväksi havaitun kaavan mukaan. Mukavaa viikkoa siis kaikille, ei anneta sateen ja harmaan syksyn haitata!

Tässä vielä pieni muistutus meille kaikille:

kuva täältä

Ihana vapaapäivä!

Pirteetä torstaita kaikille! 

Lappeenrannassa ainakin paistaa aurinko, ja ulkona on mitä täydellisin syyspäivä! 

Ja liki täydellinen on ollut tämän tytön vapaapäiväkin!

Tässä on takana aika rankka viikko. Töissä paljon hoidettavia asioita, niin mukavia kuin niitä vähemmän mukavia. Treenejä on tällä viikolla ollut JOKA päivä, ja ero on aika suuri, kun aikaisempina viikkoina treenejä on ollut 3-4. Ja vielähän tätä viikkoa on jäljellä :) Tänään 9.00 olin reippaana Bootcamp-tunnilla, ja viha-rakkaus suhteeni näitä tunteja kohtaan on edelleen voimassa. Toisena hetkenä se on maailman parasta ja toisena taas maailman pahinta, varmaan normaalia? Huomenna vielä Fustran pariin ja sitten sunnuntaina luvassa juoksemista, HUI! Onneksi huippu-PT:ni lähtee mukaan lenkille, sillä en oikeasti ole juossut juuri ollenkaan. Luvassa on urheilukenttä ja paljon vetoja, kauhukuvia siis jo valmiiksi! 

Tämän viikon treenit ovat sujuneet suhteellisen hyvin. Tehoja on selvästi nostettu, ja en todellakaan ole päässyt helpolla, mutta eihän se tarkoitus olekkaan. Aina EI kaiken tarvitse tuntua kivalta ja olla hauskaa! Mutta silti, yhtään hetkeä EN vaihtaisi pois, ja jokainen treeni on ollut eteenpäin menevä ja tunnen todella, että olen saanut rahoilleni vastinetta! Vaikka kyseessä on ISO investointi, ei tunnu että rahat menisivät hukkaan, ja se että toinen kannustaa ja potkii eteenpäin on just se juttu mitä mä tartten. Jos tässä vaiheessa tekisin liikkeitä jatkuvasti yksin, toistoista putoaisi taatusti osa pois ja tekniikat olisivat hajalla, olisin siis ihan hukassa! On myös kiva huomata, että PT jaksaa kannustaa ja tsempata huonompanakin päivänä, ja helposti siinä unohtaa päivän ongelmat kun treenaa toisen kanssa, joka saa ajatukset ihan muualle. Näitä ylistyssanoja riittäisi varmasti omaankin blogitekstiin, ja se on ehkä luvassa sitten myöhemmin. 

Bloggari-Anna on kirjoittanut blogissaan samoja fiiliksiä PT:n merkityksestä, käykää kurkkaamassa täältä.

Mutta sitten salilta muihin tunnelmiin. Kuten mainitsin, ulkona on siis IHANA ilma. 

Maisemat parvekkeelta näyttivät tänään tältä. 

Syksy saapuu, sille ei voi mitään!

Ihanaan vapaapäivään on lisäksi mahtunut kämpän siivousta, joka ei aina todellakaan ole ihanaa. Tänään aamutreenien jälkeen oli kuitenkin niin paljon virtaa, että nyt kiiltää kämppä. Pyykkejäkin on pesty iso kasallinen, ja loppuviikon ruokaostokset tehty. Lisäksi hain postista miellyttävän paketin. Olin osallistunut Evita-lehden kotisivuilla kilpailuun, jossa etsittiin testaajia uusille tuotteille, ja kappas, tulin valituksi. Joten tällaisia tuotteita testaillaan seuraavat viikot. Kommentteja tuotteista saatte sitten myöhemmin.

Weledan uutuuksia

Nyt suunnaksi viikon lehtikatsaus, ja aion sallia itselleni myös pikku päikkärit, ne on vaan parhautta! Luvassa on uusimmat numerot lehdistä Menaiset Sport ja Fit, ja molemmista lehdistä näytti ensi vilkaisulla löytyvän paljon mielenkiintoisia artikkeleita, joten toivon että jaksan lukea edes toisen lehden ennen unia...illalla sitten vielä venytellään, jotta ollaan reippaana huomiseen päivään!  

Toivottavasti teilläkin siellä päivä on sujunut mukavissa merkeissä!

Energiaa purkista?

Kävimme tänään töissä mielenkiintoista keskustelua erilaisista lisäravinteista ja niiden käytöstä. Erilaisia mielipiteitä oli ihan yhtä paljon kuin meitä keskusteluun osallistujiakin. Puhuimme ravinteiden tarpeellisuudesta ja siitä, että eikö oikea "kotiruoka" sittenkään riitä. Erilaisten tutkimusten tuloksia lenteli ilmaan, samoin omakohtaisia kokemuksia.

Keskustelu lähti käyntiin minun viime öisistä krampeista. Voi kamala! Kaikki kramppeja kokeneet tiedätte varmasti sen tunteen kun heräätte aamuyöllä ja kipu on viiltävä, ja se ei vaan lähde pois. Itselläni kramppasi aamu 4.00 aikaan oikea jalka pohkeen kohdalta, ja siinä menikin sitten aamuyön kalliit unitunnit jotain ihan muuta tehdessä. Myönnän, nämä krampit olivat ihan omaa syytä. Join liian vähän, treenasin tosi kovaa (ihanaa) ja en muistanut lisätä päivän aterioihin riittävästi suolaa, vaan päivän ruokailut meni aika mauttomissa tunnelmissa. Vahingosta ja keskustelusta viisastuneena suuntasin tänään töiden jälkeen kaupan lisäravinnehyllylle, ja sieltähän löytyi!

Siis oikeasti, monta metriä ja monta hyllyä varattuna pelkille lisäravinteille, huhhuh! Siinä oli sitten varaa valita minkä purkin kärryyn nappaa. Kyllä näillä tehdään hyvää bisnestä! Nämä tuotteet päätyivät minun koriini:

Magnesiumin pitäisi nimenomaan auttaa näihin kramppeihin. Vahva piimaa + auttaa pitämään hiukset, ihon, kynnet ja nivelkudokset kunnossa. Itse kärsin huonoista kynsistä, joten jos tämä purkki toisi siihenkin apua. Lisätietoa molemmista tuotteista löytyy täältä.

Syksyn ja talven lähestyessä matkaan tarttui mukaan purkki D-vitamiinia. Tuttu juttu varmaan kaikille!

Itse tykkään nauttia vitamiinit aamulla nestemäisessä muodossa, jotenkin se tuntuu vaan paremmalle kuin pillereiden nappailu. Joten matkaan tarttui myös purkit monivitamiinia sekä pelkkää c-vitamiinia. Jos vaikka nauttisi näitä vuoro aamuina.

Antakaahan te konkarit vinkkejä, mitä muuta tulisi vielä ostaa vai riittääkö nämä, vai onko nämä teidän mielestä turhia?

Muutoinhan viikko on lähtenyt käyntiin tosi napakasti. Eilen oli Fustran vuoro, ja voi että mä kärsin. Purin hammasta yhteen ja kirosin ääneen (hyi minä). Liikkeet meni miten meni, kehitystäkin havaittavissa ainakin PT:n mukaan, ja uskottava se varmasti on, vaikka ihan siltä ei eilen tuntunutkaan. Kärsimätön luonteeni nosti taas päätään esiin, sillä haluaisin osata kaikki nyt ja heti, enkä vasta muutaman kerran jälkeen. Voi voi, haastetta kerrakseen!

Tänään kuitenkin reippaalla mielellä kohti Bootcamp-tuntia ja huomenna uudelleen Fustran pariin. Olo on muuten ihan mahtava, senttejä ja kiloja on lähtenyt, ja viikonloppuna ostin housut kokoa johon en todellakaan uskonut mahtuvani :) Askeettinen ruokavalio on pitänyt hyvin, enkä ole sortunut houkutuksiin vaikka tarjollahan niitä olisi päivittäin. Hyvä tästä tulee!!!

Mukavaa viikkoa kaikille!

Herkkuja & Houkutuksia

Kuten viimeeksi mainitsin, oli tiedossa parin päivän reissu Turkuun, kouluttautumaan. Näin jo kauhukuvia tulevasta, ja siitä miten pystyyn syömään haastavissa olosuhteissa oikein. No nyt on kuitenkin kotiuduttu, ja matka meni LOISTAVASTI!  
Voin olla taas TOSI ylpeä itsestäni!

Matka Lappeenrannasta Turkuun on pitkä, ja matkan varrella pysähdyttiin useaan otteeseen tutustumaan mitä kollegat tekevät muissa kaupungeissa. Tauoilla muut nauttivat kahvia ja herkullisia pullia, minä löysin kaupasta kahvin kaveriksi rahkan. Toimi loistavasti! Lounas oli helppo hoitaa, jätti vaan kastikkeet ja perunat pois, ja korvasi ne salaatilla ja kasviksilla. Illan ruokailutkin hoituivat salaatilla, ja juomana Cola Lightia tai vettä, muiden nauttiessa olutta ja viiniä. Kyllä se kirpasi, turha sitä on kieltää! Ei auttanut kun purra hammasta yhteen ja pysyä päätöksessä.

Koulutuspäivän aamu alkoi kaurapuurolla ja raejuustolla, ja santsasin aamuun vähän extra kaloreita välipalan kautta, koska tiesin että tarjoilut loppupäivästä eivät välttämättä ole minulle sopivia. Päätös olikin fiksu, sillä sekä aamukahvilla että iltapäiväkahvilla tarjolla oli pullaa ja pasteijoita. Oikeesti, eikö nyt millään löytyisi mitään terveellisempiä vaihtoehtoja??? Tiedän, että se terveellisempi vaihtoehto on monesti myös se kalliimpi vaihtoehto, mutta voisiko vaikka löytyä joku kultainen keskitie! Yritä siinä nyt syödä terveellisesti, jos jokainen suupala pitää sisällään MONTA sataa kaloria! Plussaa kuitenkin siitä, että lounaalla terveellisyys oli huomioitu mielestäni hyvin, ja minunkin lautanen täyttyi kalasta (ilman kastiketta) ja runsaasta määrästä kasviksia!

Päivän koulutukseen kuuluivat myös näytteilleasettajamessut, ja jo ennen tapahtumaa olin päättänyt, että EN maista mitään, vaikka voisinkin. Eikös se niin mene, että kun antaa houkutukselle vähän ja se vie sinut kokonaan. Tunnen itseni niin hyvin, ja olen tässä muutoksessa vielä niin alussa, että jo pienikin suupala jotain makeaa, ja se olisi menoa. Onneksi ihanat työkaverit maistoivat herkut minunkin puolesta, ja tämä tyttö tyytyi mehukeittoon, nam!

mmmmmm, namimunkkeja erilaisilla kuorrutuksilla

munkkeja, viinereitä, pullaa...

Tässä vaan muutama kuva siitä, mitä päivän aikana olisi ollut tarjolla.

Nyt kuitenkin ollaan "turvallisesti" kotona, ja päästään palaamaan normaaliin arkeen. Illalla pääsee treenaamaankin, ja innolla jo odotan mitä PT on mun pään menoksi keksinyt tällä kertaa. Kun on kaksi päivää istunut autossa ja koulutuksessa, niin voin uskoa että tänään on fiilis salilla aika korkeella. Virtaa ainakin tuntuisi riittävän.

Pirteää viikonloppua kaikille, ja kiitos kaikille IHANAN tsemppaavista kommenteista!!! 

Laittakaahan muutkin blogissa vierailevat kommentteja tulemaan, kuulisin mielelläni mitä teille kuuluu!

Tunnelmia tiistailta!

kuva täältä

Viime postauksessa taisin hehkuttaa mahtavaa oloa ja fiilistä, ja voisin toistaa ne kaikki samat lauseet tänäänkin. Fiilis on siis mahtava, yksinkertaisesti! Juuri tältä varmaan pitääkin tuntua, ja kaikki saman fiiliksen kokeneet tietää tasan tarkkaan mistä puhun ja mitä koen juuri nyt! Tiedän myös, että ei tämä mahtavuus ikuisuuksia voi jatkua, mutta tämän tunteen muistamalla jaksaa varmasti niiden vaikeiden aikojen ylitse, kun niitä sitten kohdalle tulee...

Olen myös äärettömän ylpeä itsestäni! Olen onnistunut pysymään ruokavaliossa, ilman hairahduksia. Olen saanut aikatauluni ruokailuiden osalta myös kuntoon, ja kaupassa käynti on helpottunut huomattavasti. Ostokoriin menee nykyään kasviksia, kanaa, rahkaa ja raejuustoa, NAM! Ennen sieltä löytyi ihan jotain muuta. Sunnuntaina piipahdin myös synttäreillä, ja voi että mitä tarjoiluita pöydät notkuivatkaan. Mutta täyte- ja voileipäkakku maistuivat muille, ei minulle. Tuoksuttelin kyllä kaikkia herkkuja, mutta en lipsunut ruokavaliosta. Hyvä minä :)

Eilen vuorossa oli sitten taas Fustra-treenit, ja voi vitsi mitkä treenit olivatkaan! Toi mun PT on vaan ihan huippu, ei sitä liikaa varmasti voi hehkuttaa. Jos mulle ois ennen tuntia sanottu, että tuun tekemään liikkeitä joita tunnilla tein, EN todellakaan olisi uskonut! Ja en oikeen tahdo uskoa vieläkään! Voin kertoa, että tänään tunnen ne mitättömän pienet ja hyvin piilossa olevat vatsalihakset, ja todella hyvin. Puukeppi liikkui suuntaan jos toiseen, hyvällä ja vähemmän hyvällä menestyksellä, mutta pääasia että liikkui. Mutta, tämähän on vasta alkua, ja ihan alussa ollaankin. Treenejä Fustran parissa jatketaan perjantaina, ja oikein kauhulla odotan mitä kivaa mun päänmenoksi on keksitty tällä kertaa! Helpolla EN tule pääsemään, mutta eihän se tarkoitus olekkaan!

Tänään mahtavalla Bootcamp-tunnilla hiki vaan virtasi. Eilinen treeni tuntui takareisissä ja vatsassa, ja naama irvistyksessä puristin menemään, ei auttanut. Mutta fiilis treenin jälkeen on vaan NIIIIIIIN hyvä, on se hullua hommaa! Nyt onkin sitten tiedossa pakollinen parin päivän treenivapaa, sillä matka suuntaa huomenna aamulla kohti Turkua, työmatkan puitteissa. Kiva päästä reissuun hyvien tyyppien kanssa, mutta takaraivossa raksuttaa että pystynkö vielä tässä vaiheessa vastustamaan niitä kaikkia herkkuja mitä reissussa olisi tarjolla. Koulutuksen tarjoilut ovat varmasti ihan jotain muuta kuin mun ruokalista sanoo, mutta uskon ja luotan siihen, että hieman säätämällä saan ruokailut kuntoon. Pitäkää mulle siis peukkuja!

Näihin kuviin ja tunnelmiin, 

mahtavaa viikkoa kaikille!

kuva täältä

Mikä fiilis?

kuva täältä

no HUIPPU FIILIS!!!

Ei tätä oikein osaa kuvailla, mutta tää tunne on vaan niin huippu, sanat ei vaan riitä kertomaan!

Eka treeniviikko Fustran parissa on siis takana, ja voi että mikä matka tästä onkaan tulossa.
Lihaksia särkee, turha sitä on kieltää tai valehdella, ja ihan yhtä jumissa olen kuin viime viikollakin,
mutta jotain, jotain pientä on tapahtunut. Ja se jokin on tapahtunut nimenomaan pään sisällä, korvien välissä!

Oma ajattelutapa on muuttunut, ja toivon ja uskon tietenkin että tämä muutos on pysyvä.
Huomaan olevani paljon paljon pirteämpi kuin vaikka viime viikolla, ja jostain ihmeestä sitä energiaa on saanut kaivettua niin töihin, treeneihin kuin kaikkeen muuhunkin. Ja sain ihanaa palautetta, että se enrgisyys tarttuu, ja se on mun mielestä sitä parasta mahdollista palautetta, jota tässä vaiheessa voi saada. Ja ihanaa, jos saa oman energisyytensä tartutettua muihin, voi että!

Uuden, hieman askeettisenkin, ruokavalion myötä, myös ajattelutapa ruokailua kohtaan on muuttunut. Voi miten kammottavasti mä olenkaan aiemmin syönyt!!! Nykyisen ruokavalion myötä kaupassa käynti helpottuu kummasti, ja lista on aika lyhyt, mutta syömistä siinä silti on, ja paljon! Mulla on ollut aikaisemmin paha tapa jättää ruokailuja välistä, vedoten kiireeseen tietenkin, ja kaikkihan sen tietää miten siinä käy. Syödään sitten kun on aikaa niin kaksin käsin. Nyt kuitenkin otan aikani ruokailuun, ja varaan eväät mukaan töihinkin, jotta en vaan sortuisi mihinkään kiellettyyn. Mutta voi että miten hyvälle vastapaistettu pulla tänään töissä tuoksuikaan...mutta en sortunut, en tietenkään!

Ruokavaliosta tai kalorimääristä en sen tarkemmin ala kirjoittamaan, koska se on iso osa tätä juttua, ja mun juttu, josta olen tietenkin maksanut, joten tarkemmat yksityiskohdat jääköön vai minun tietoon. Mutta kuten varmaan arvaatte, on mukana paljon kanaa, rahkaa ja raejuustoa, NAM. Näitä herkkuja tarttui kauppareissulta mukaan, sillä sehän olisi paniikki, jos nämä loppuisi omasta jääkaapista!

Viikonloppuna luvassa on venyttelyä, venyttelyä ja venyttelyä, sekä lepoa, ja vähän töitä. Ensi maanantaina sitten jatketaan Fustralla, ja tiistaina luvassa Bootcamp, josta mä alan vähän kerrassa pitämään enemmän ja enemmän. Keskiviikkona suuntana on Turku työmatkan merkeissä, ja perjantaina sitten Fustran vuoro. Turun reissussa haasteellista on nimenomaan syöminen, mutta olen päättänyt kieltäytyä kaikista herkuista ja syödä vain suunnitelman mukaan, ja aion vielä onnistua tässä!

Ihanaa viikonloppua kaikille, 

toivottavasti siellä on energiatasot yhtä korkeella kun täällä!

P.S Niin, unohdin sitten täysin tekstissä kiittää mun ihanaa PT:tä, joka jaksaa tsempata uudestaan ja uudestaan, ja just sen tsempin voimalla jaksaa puristaa vielä yhden toiston, vaikka kuinka tuntuu pahalle. Kaunis kiitos jo tässä vaiheessa, toivottavasti jaksat tsempata mua jatkossakin :)

Fustra, tästä se alkaa!

kuva täältä

Tänään se sitten alkoi! Mua jännitti koko päivän, tai tarkemmin sanottuna monta päivää, en vaan yhtään tiedä että miksi. Se tunne on hassu, ei sitä oikein osaa kuvailla. Ja en todellakaan tiedä, että mitä mä niin tässä päivässä jännitin, sillä PT on tullut tutuksi ja tiesin mitä olen aloittamassa (ainakin osittain), mutta ehkä tämä oli sitä hyvää jännitystä. No jännitys päättyi tänään kun Fustra part one alkoi!

Ensin vuorossa oli inbody-mittaus, joka itselle oli ensimmäinen kerta. Aika pieneksi (tai suureksi) siinä tuntee itsensä, kun minuutin verran seisoo paikallaan laitteessa, joka mittaa kehostasi paljon paljon asioita. Minuutti on muuten pitkä aika! Olin miettinyt aikaisemmin, ja taistellut itseni kanssa, haluanko vai enkö kuulla tuloksia. No päätin sitten, että tuloksia mittauksesta en tällä kertaa tahdo kuulla, vaan ne selviävät sitten myöhemmin tulevaisuudessa. Painosta näin vilauksen, ja se oli pudonnut edelliseltä vaakareissulta, eli oikeaan suuntaan ollaan menossa, vaikka se ei se pääasia olekkaan tässä jutussa!

Sitten vaan tosi toimiin! PT näytti liikkeet kärsivällisesti ja helpoiltahan ne näyttivät, kuten aikaisemminkin. Mutta on ne vaan NIIIIIIIN pirun vaikeita tehdä. Jumissa olen, en ehkä ihan niin pahasti kuin silloin heinäkussa, mutta jumissa kuitenkin, ja se riittää. Siitä on siis päästävä eroon, ja uskon todella että niin tuleekin tapahtumaan, en mä tässä jutussa muuten olisi mukana 110 %:sti. Mutta, olen päättänyt että tuosta puisesta kepistä, joka tuntuu vielä niin raskaalta, tulee mun kaveri tässä projektin mittaan. Vielä tänään se tuntui niin painavalta ja välillä oikein unohti että pitää käsissään vain puista keppiä, sillä se tuntui ihan joltain muulta! Kokeilkaapa itse :)

Fustra Finlandin Facebook-sivuilla oli tänään julkaistu hyvä video, ja jaan sen nyt tänne, sillä edelleen videot kertovat enemmän kuin sanat, ja videossa näytettäviä juttuja minäkin pääsin tänään testaamaan.

Eikös näytäkkin helpolta? Voin kertoa, EI se ole!

Ensi kerralla pitää itsekkin ottaa kamera mukaan treeneihin, niin saatte todistusaineistoa mun treeneistä, nyt kamera jäi tässä kaikessa jännityksessä treenikassiin. Reilun tunnin aikana tuli HIKI. Paita oli kyllä märkä ja huomenna tuntuu varmasti lihaksissa, ja varsinkin niissä joita ei tule liikaa käytettyä mutta joita nimenomaan pitäisi käyttää. Treenin lopussa sain vielä ihania (lue kamalia) venytyksiä osakseni, ja voi minua, mä oon niin jumissa. Omaan myös inhottavan taidon, eli silloin kun pitäisi rentoutua ja olla ihan relax, niin mitä mä teen, jännitän kahta kauheammin! Mutta oli IHANAA (oikeasti) kun joku toinen venyttää sua, ja ehkä mä joskus opin rentoutumaankin. Mä oon myös TOSI huono venyttelijä kotona, mutta aion parantaa tapani, tämänkin asian osalta, LUPAAN!

kuva täältä

Reilu tunti kului nopeasti, liiankin nopeasti. Huomenna jatketaan Bootcampin parissa, keskiviikkona huilataan, torstaina Bootcamp heti aamusta, ja perjantaina palataan sitten takaisin Fustran pariin. Kiire viikko siis tiedossa, ja huomenna pitäisi reilun viikon lomailun jälkeen palata töidenkin pariin. Huomenna saan sitten sen pelkäämäni ruokavalion ja pääsen tutustumaan siihen tarkemmin. Mitä kaikkea SAAN ja mitä kaikkea EN saa syödä, selviää siis tarkemmin huomenna. Toki ruokavaliota on siistitty jo viikkojen varrella aika paljon, ja viikonloppunakaan mun ei tehnyt mieli syödä mitään herkkuja, vaikka siihen luvan itselleni olinkin antanut. Hassua, nopeasti muuttuu ajatettelutapa kun asennemuutos on tehty.

Pirteää viikkoa kaikille!