Loma Levillä

12 tuntia.

900 kilometriä.

Huonoa ajokeliä.

Loputtomilta tuntuvia suoria tiepätkiä.

Lopultakin perillä ja edessä LOMA!

Kuten aikaisemmin mainitsin, oli tänä vuonna tiedossa loma Lapissa, muutamien vuosien tauon jälkeen ja tällä kertaa suuntana Levi. Huomasimme marraskuun Ski Expo-messuilla loistavan majoitustarjouksen Levin Lomatähdillä, ja tätä tarjousta ei todellakaan voinut olla käyttämättä. Majoituksen hintaan kun kuului vielä kaksi hissilippua (loistava etu) ei tarvinnut paljon miettiä talviloman kohdetta ja ajankohtaa.

 

Talo, jossa meidän huoneisto sijaitsi näytti siis tältä. Keskellä kaikkea, näkymät rinteeseen, lyhyt kävelymatka palveluiden ääreen mutta silti erittäin rauhallinen sijainti. Levillähän useassa talossa on alakerrassa ravintola tai baari, mutta tässä ei onneksi ollut mitään.  Meille varattuna oli kaksio, 35,5 neliötä, juuri sopivasti tilaa kahdelle aikuiselle. Huoneistossa näppärän kokoinen keittiö ja hyvä varustelu, erillinen makuuhuone yläkerrassa, parveke sekä sauna. Myös takka oli huoneiston alakerrassa, mutta harmiksemme se oli savuttanut juuri ennen tuloamme aika pahasti, joten koko viikon ajan huoneistossa leijui vahva noen ja savun tuoksu. Onneksi suurin osa lomasta tuli vietettyä ulkona, joten haju ei suuremmin haitannut. Täältä löydät meillä olleen huoneiston.

Loman tarkoituksena oli lasketella mahdollisimman paljon ja nauttia raikkaasta ulkoilmasta. Ja se kyllä onnistui. Paikalle saavuimme lauantaina iltapäivästä, ja lähes 12 tuntia autossa istumista oli kyllä riittävä suoritus yhdelle päivälle, joten ensimmäiset laskut teimme vasta sunnuntaina. 

Muutama aste pakkasta ja rinteet huippu kunnossa! Sunnuntain vietimme rinteessä lähes koko päivän ja iltapäivästä pääsimme myös kuulemaan opettajan neuvoja. Itsellä edellisistä laskuvuosista on aikaa jo hyvä tovi joten kertaus tuli todella tarpeeseen. Asento oli aluksi aivan liian takapainoinen, ja muutamilla hyvillä vinkeillä sitä saatiinkin korjattua ihan kivasti. Voin muuten kertoa, että kun asento muuttui enemmän etupainoiseksi ja lantio työntyi enemmän eteen, alkoi hyvä hapotus myös reisissä. Rinnepäivä vastasi montaa kunnon jälkarääkkiä :) aamulla oli todellakin vaikeuksia nousta sängystä ja ensimmäinen lasku tuntui todella vaikealta!

Tässä muutamia kuvia viikon varrelta. Ja ikävä tuli heti takaisin Lapin maisemiin. Rinteet olivat siis 

loistavassa kunnossa ja laskijoita todella vähän. Olimme reissussa viikolla seitsemän, eli juuri ennen etelän hiihtolomia, ja ei ollut ruuhkaa rinteissä, tai ylipäänsä koko Levillä. Hissille ei tarvinut jonottaa ja yhtenä aamuna pääsimme tekemään vasta ajettuun rinteeseen ensimmäiset jäljet. Sitä iloa pääsee harvoin kokemaan.

Kaikki rinteet, eli 43 kpl, olivat avoinna koko viikon, ja melkein kaikki tulikin laskettua. Muutamana päivänä sumu, tuuli ja tuisku oli tunturin huipulla niin voimakas, että näkyvyys eteenpäin oli lähes nolla. Onneksi suurin osa ajasta tuuli oli suhteellisen rauhaisaa ja pakkasta onneksi koko loman aikana vain muutama aste. Tulikin mieleen, miltä mahtaisi tuntua viima tunturin huipulla jos mittarissa olisi pakkasta 20 astetta?

Kaiken kaikkiaan viikko Levillä oli hienoa aikaa!

Loma tuli tarpeeseen, sillä edellisen kerran viikon lomaa olen pitänyt huhtikuussa 2013. Kesälomaa siis jo odottaen. Viikko meni nopeasti, kuten loma yleensäkin. Sai nauttia ihanasta, puhtaasta ilmasta, lasketella upeilla rinteillä, nauttia huikeista maisemista jota ei vain voi vangita yhteen kuvaan, nukkua ja syödä hyvin. Eli kaikkea sitä mitä lomalla kuuluukin tehdä, eikö? Ihan varmasti Levi ja minä kohtaamme uudestaankin, toivottavasti ensi talvena.

Tässä vielä ihana idea ravintola Ämmilästä. Söimme täällä kahtena iltana, ja paikka, tunnelma, tarjoilu sekä ruoka olivat kyllä viimeisen päälle kunnossa. Siellä oli servetti painettu ikäänkuin postikortin muotoon, ja kortin lähettäjänä oli Ämmi. 

Ihana idea ja ihana ajatus. "Mulle solet koko pulla".

 

Kuvia ja fiilistelyjä olisi pidempäänkin tarinaan, mutta ehkä niistä lisää myöhemmin. 

Ai niin, ja olihan se ajomatka takaisin kotiinkin päin, eli:

12 tuntia.

900 kilometriä.

Huonoa ajokeliä.

Loputtomilta tuntuvia suoria tiepätkiä.

Lopultakin perillä, Kotona!

Ihanaa, keväistä viikkoa kaikille!

Kevättä kohti!

Jos ja kun ei aleta muistemaan sitä koska tänne olen edellisen kerran kirjoittanut, tai koska täällä olen edes käynyt, vaan keskitytään siihen mitä tapahtuu tällä hetkellä, tässä hetkessä, ja jätetään menneiden muistelu toiseen kertaan!

Ensimmäistä kertaa pitkästä pitkästä aikaa tuli olo, että nyt olisi hyvä hetki kirjoittaa tänne kuulumiset elämästäni. Myönnän, en ole käynyt katsomassa edes blogin tilastoja moniin viikkoihin. Tasaisesti on tullut sähköpostiviestejä ja kommentteja, sekä painostusta että kirjoita, ja KIITOS niistä kaikista! Mukava huomata, että edelleen eksytte tänne ja joku vielä odottaakin tekstejä luettavaksi. Joten tässäpä sitä tarinaa olisi, olkaa hyvät.

Edellisestä kerrasta on siis aikaa, joten aloitetaan nyt vaikka kuvalla siitä miltä tällä hetkellä näytän.

Aloitetaan kevyesti vain kuvista kasvoilla, ettei nyt ihan mene mahdottomaksi. 

Sama tuttu Hanna sieltä löytyy. Posket ovat hieman pyöristyneet niistä kaikkein solakoimmista kuvista ja muutama kilokin tarttunut kuukausien varrella vyötärölle, mutta ei niistä pidä stressiä ottaa. Tunnistaa kuitenkin vielä, ihan niin paljon ei ole muutosta tapahtunut!

 

Toinen kuva on muutaman viikon takaa. Pakkasta kymmenisen astetta ja kuva on otettu jossakin keskellä järveä. Reitin ja suunnan voi valita itse, mennä mihin tahansa, ja tilaa on ympärillä valtavasti. Innolla odotan tulevaa kevättä, ja retkiä järven jäällä ja aurinkoa, joka lämmittää kylmän talven jäljiltä. Tässä kuvassa aurinkolasit olivat hieman liioittelua, mutta viimasta johtuen tulivat tarpeeseen. Pääsisinköhän myös pilkille ensimmäistä kertaa ikinä tulevana talvena? Riitäisikö keskittymiseni siihen että olen paikallaan pitkiä aikoja, jää nähtäväksi.

Toisessa kuvassa taas ollaan laskettelurinteessä, monen vuoden tauon jälkeen, ja ai että se oli kivaa! Kauden ensimmäiset laskut tehtiin Uuperinrinteillä, lähellä Haminaa ja Kotkaa. Innolla odotan tulevaa Levin lomaa, ja pitkiä rinteitä ja rentoja laskupäiviä. Siellä riittääkin haastetta ja pituutta rinteissä eri tavalla kuin täällä etelässä. Niistä toivottavasti lisää tekstiä myöhemmin keväällä.

Talvi on kyllä ihmeellistä ja ihanaa aikaa, ja tarjoaa paljon eri vaihtoehtoja liikkumiseen. Maalla asumisen ihania puolia on tietenkin ympärillä oleva luonto, joka alkaa jo takapihalta ja se että järven jäällä avautuvat täysin uudet reitin. Lunta on ollut vielä melko vähän, joten hiihtämään en ole vielä tänä vuonna päässyt, mutta ehkä sekin antaa odotuttaa itseään aurinkoisille kevät ilmoille. Toisaalta tälläinenkin löytyy kotipihasta, joten ehkä vaihdankin hiihtämisen potkukelkkailuun.
Ja mikä väri, ihana punainen!

Talviliikuntaan mahtuu siis monia eri vaihtoehtoja, ja onneksi niitä vaihtoehtoja on, ja kotoa on helppo lähteä lenkille, hiihtämään tai vaikka potkukelkkailemaan. Sisäliikunnasta tennis kuuluu vahvasti mukaan, ja vähintään kerran viikossa yritän epätoivoisesti heiluttaa tennismailaa oikeaan tahtiin. Äärimmäisen vaikeaa ja haastavaa! Salilla olenkin käynyt ihan liian laiskasti. Jotenkin koko touhuun on tullut vähän väsymys, enkä saa siitä irti sitä kaikkea mitä tahtoisin. Ehkä tähän tarvittaisiin joku ohjelma tai kenties houkutteleva ryhmäliikuntatunti joka veisi mukanaan.

Salilla käynnin vähyyden huomaa jumissa olevista hartioista, kipeästä alaselästä ja siitä, että lihakset jotka joskus näkyivät, eivät löydy enää niin helposti! Kyllä ne siellä ovat, mutta piiloutuneet, ja vakavana tavoitteena onkin kaivaa ne esiin piiloistaan ennen kesää. En todellakaan jaksa puurtaa salilla kuudesti viikossa, kuten aikana jolloin laihdutin, mutta rutiiniksi salin vähintään kaksi kertaa viikossa tahtoisin taas takaisin. Työni on sisältää paljon toimistotyötä, ja jos en kuvittele että ruudun takaa minua tuijottaa joku täysin vieras, valahdan tuolissani huonoon asentoon ja ryhti katoaa täysin. Nytkin ruudun takana olette te, jotka tätä luette, ja yritän pinnistää väsyneillä lihaksilla itseni vielä hieman parempaan ryhtiin.

No nyt varmaan mietitte, että jos en enää käy salilla säännöllisesti, mitä mahdan laittaa suuhuni?
Pyrin syömään mahdollisimman monipuolisesti ja säännöllisesti. Paljon kasviksia, sopivassa suhteessa hiilareita ja protskuja. En enää ole niin ehdoton, mitä suuhuni laitan, ja herkkujakin tulee nautittua silloin tällöin. Aamut aloitan useinmiten puurolla ja raejuustolla, ei siihen vain kyllästy. Tämän aamuiseen puuroon oli jopa tullut iloinen hymy :)

Lounas menee usein miten työpaikan lounasruokalassa, jossa ruoka nyt on mitä on. Valitettavan usein jotain suoraan pakkasesta, ja tuoreutta saa etsiä. Onneksi kaupungissa on muitakin vaihtoehtoja, ja saa nauttia lounaan terveellisemminkin. Iltaisin kotona tulee syötyä kevyemmin, pääasiassa salaattia. Viikonloppuina kun aikaa on arkipäiviä enemmän, tulee tehtyä ruokaa pidemmän kaavan mukaisesti. Tällä hetkellä olen yrittänyt kiinnittää paljon huomiota raaka-aineiden alkuperään, ja meillä syödäänkin pääasiassa luomuruokaa, ainakin niin paljon kuin mahdollista. Maito, kananmunat, juusto, makkarat, jauhot, voit, hiutaleet...listaa voisi jatkaa pitkälle. Ihanan paljon tuotteita löytyy tänä päivänä luomuna, ja valikoima kasvaa kovaa vauhtia. Maku on monissa tuotteissa mm. kananmunissa ja tomaateissa ihan omaa luokkaansa, mutta sitten tullaankin kysymykseen hinta.

Ei voi kieltää, etteikö laatu tässä asiassa maksaisi. Luomutomaattien kilohinta on korkea, puhumattakaan muista vihanneksista ja hedelmistä. Toki esim. jauhot, kananmunat ja maito ovat lähes samoissa hinnoissa kuin tavalliset tuotteet, mutta esim. tavallista jauhelihaa saa kaksi pakettia yhden luomujauheliha paketin hinnalla. Väitän, että luomujauhelihapullat ovat tavallisia parempia, saa tulla maistamaan, jos epäilee! Haluan omilla ruokavalinnoillani edistää pienten tuottajien selviämistä kovassa kilpailussa, ja sitä että kaukana toisella puolella maailmaa, tuottajan olosuhteet olisivat jatkossa paremmat kuin nyt. Yritän ainakin ajatella, että minunkin valinnoilla on merkitystä.

Tässä kuvamaistiainen muutaman viikon takaa, lähes luomupullaa, ainoat "tavalliset" raaka-aineet hiiva ja tomusokeri. Oli hyvää, nam! Harmi vaan, että tätä ei koskaan voi jättää vain yhteen palaan!

Mutta siis, yhteenvetona, täällä kaikki hyvin.
Yritän, mutta en lupaa, kirjoitella kuulumisia nyt hieman aktiivisemmin, muutenkin kuin puolen vuoden välein, katsotaan sitten miten suunnitelmat etenee.
Mukavaa kevään odotusta kaikille, nauttikaa mahdollisuuksista mitä luonto tällä hetkellä tarjoaa, ja ehkä törmätään ladulla tai rinteessä!