Jos ja kun ei aleta muistemaan sitä koska tänne olen edellisen kerran kirjoittanut, tai koska täällä olen edes käynyt, vaan keskitytään siihen mitä tapahtuu tällä hetkellä, tässä hetkessä, ja jätetään menneiden muistelu toiseen kertaan!
Ensimmäistä kertaa pitkästä pitkästä aikaa tuli olo, että nyt olisi hyvä hetki kirjoittaa tänne kuulumiset elämästäni. Myönnän, en ole käynyt katsomassa edes blogin tilastoja moniin viikkoihin. Tasaisesti on tullut sähköpostiviestejä ja kommentteja, sekä painostusta että kirjoita, ja KIITOS niistä kaikista! Mukava huomata, että edelleen eksytte tänne ja joku vielä odottaakin tekstejä luettavaksi. Joten tässäpä sitä tarinaa olisi, olkaa hyvät.
Edellisestä kerrasta on siis aikaa, joten aloitetaan nyt vaikka kuvalla siitä miltä tällä hetkellä näytän.
Aloitetaan kevyesti vain kuvista kasvoilla, ettei nyt ihan mene mahdottomaksi.
Sama tuttu Hanna sieltä löytyy. Posket ovat hieman pyöristyneet niistä kaikkein solakoimmista kuvista ja muutama kilokin tarttunut kuukausien varrella vyötärölle, mutta ei niistä pidä stressiä ottaa. Tunnistaa kuitenkin vielä, ihan niin paljon ei ole muutosta tapahtunut!
Toinen kuva on muutaman viikon takaa. Pakkasta kymmenisen astetta ja kuva on otettu jossakin keskellä järveä. Reitin ja suunnan voi valita itse, mennä mihin tahansa, ja tilaa on ympärillä valtavasti. Innolla odotan tulevaa kevättä, ja retkiä järven jäällä ja aurinkoa, joka lämmittää kylmän talven jäljiltä. Tässä kuvassa aurinkolasit olivat hieman liioittelua, mutta viimasta johtuen tulivat tarpeeseen. Pääsisinköhän myös pilkille ensimmäistä kertaa ikinä tulevana talvena? Riitäisikö keskittymiseni siihen että olen paikallaan pitkiä aikoja, jää nähtäväksi.
Toisessa kuvassa taas ollaan laskettelurinteessä, monen vuoden tauon jälkeen, ja ai että se oli kivaa! Kauden ensimmäiset laskut tehtiin
Uuperinrinteillä, lähellä Haminaa ja Kotkaa. Innolla odotan tulevaa Levin lomaa, ja pitkiä rinteitä ja rentoja laskupäiviä. Siellä riittääkin haastetta ja pituutta rinteissä eri tavalla kuin täällä etelässä. Niistä toivottavasti lisää tekstiä myöhemmin keväällä.
Talvi on kyllä ihmeellistä ja ihanaa aikaa, ja tarjoaa paljon eri vaihtoehtoja liikkumiseen. Maalla asumisen ihania puolia on tietenkin ympärillä oleva luonto, joka alkaa jo takapihalta ja se että järven jäällä avautuvat täysin uudet reitin. Lunta on ollut vielä melko vähän, joten hiihtämään en ole vielä tänä vuonna päässyt, mutta ehkä sekin antaa odotuttaa itseään aurinkoisille kevät ilmoille. Toisaalta tälläinenkin löytyy kotipihasta, joten ehkä vaihdankin hiihtämisen potkukelkkailuun.
Ja mikä väri, ihana punainen!
Talviliikuntaan mahtuu siis monia eri vaihtoehtoja, ja onneksi niitä vaihtoehtoja on, ja kotoa on helppo lähteä lenkille, hiihtämään tai vaikka potkukelkkailemaan. Sisäliikunnasta tennis kuuluu vahvasti mukaan, ja vähintään kerran viikossa yritän epätoivoisesti heiluttaa tennismailaa oikeaan tahtiin. Äärimmäisen vaikeaa ja haastavaa! Salilla olenkin käynyt ihan liian laiskasti. Jotenkin koko touhuun on tullut vähän väsymys, enkä saa siitä irti sitä kaikkea mitä tahtoisin. Ehkä tähän tarvittaisiin joku ohjelma tai kenties houkutteleva ryhmäliikuntatunti joka veisi mukanaan.
Salilla käynnin vähyyden huomaa jumissa olevista hartioista, kipeästä alaselästä ja siitä, että lihakset jotka joskus näkyivät, eivät löydy enää niin helposti! Kyllä ne siellä ovat, mutta piiloutuneet, ja vakavana tavoitteena onkin kaivaa ne esiin piiloistaan ennen kesää. En todellakaan jaksa puurtaa salilla kuudesti viikossa, kuten aikana jolloin laihdutin, mutta rutiiniksi salin vähintään kaksi kertaa viikossa tahtoisin taas takaisin. Työni on sisältää paljon toimistotyötä, ja jos en kuvittele että ruudun takaa minua tuijottaa joku täysin vieras, valahdan tuolissani huonoon asentoon ja ryhti katoaa täysin. Nytkin ruudun takana olette te, jotka tätä luette, ja yritän pinnistää väsyneillä lihaksilla itseni vielä hieman parempaan ryhtiin.
No nyt varmaan mietitte, että jos en enää käy salilla säännöllisesti, mitä mahdan laittaa suuhuni?
Pyrin syömään mahdollisimman monipuolisesti ja säännöllisesti. Paljon kasviksia, sopivassa suhteessa hiilareita ja protskuja. En enää ole niin ehdoton, mitä suuhuni laitan, ja herkkujakin tulee nautittua silloin tällöin. Aamut aloitan useinmiten puurolla ja raejuustolla, ei siihen vain kyllästy. Tämän aamuiseen puuroon oli jopa tullut iloinen hymy :)
Lounas menee usein miten työpaikan lounasruokalassa, jossa ruoka nyt on mitä on. Valitettavan usein jotain suoraan pakkasesta, ja tuoreutta saa etsiä. Onneksi kaupungissa on muitakin vaihtoehtoja, ja saa nauttia lounaan terveellisemminkin. Iltaisin kotona tulee syötyä kevyemmin, pääasiassa salaattia. Viikonloppuina kun aikaa on arkipäiviä enemmän, tulee tehtyä ruokaa pidemmän kaavan mukaisesti. Tällä hetkellä olen yrittänyt kiinnittää paljon huomiota raaka-aineiden alkuperään, ja meillä syödäänkin pääasiassa luomuruokaa, ainakin niin paljon kuin mahdollista. Maito, kananmunat, juusto, makkarat, jauhot, voit, hiutaleet...listaa voisi jatkaa pitkälle. Ihanan paljon tuotteita löytyy tänä päivänä luomuna, ja valikoima kasvaa kovaa vauhtia. Maku on monissa tuotteissa mm. kananmunissa ja tomaateissa ihan omaa luokkaansa, mutta sitten tullaankin kysymykseen hinta.
Ei voi kieltää, etteikö laatu tässä asiassa maksaisi. Luomutomaattien kilohinta on korkea, puhumattakaan muista vihanneksista ja hedelmistä. Toki esim. jauhot, kananmunat ja maito ovat lähes samoissa hinnoissa kuin tavalliset tuotteet, mutta esim. tavallista jauhelihaa saa kaksi pakettia yhden luomujauheliha paketin hinnalla. Väitän, että luomujauhelihapullat ovat tavallisia parempia, saa tulla maistamaan, jos epäilee! Haluan omilla ruokavalinnoillani edistää pienten tuottajien selviämistä kovassa kilpailussa, ja sitä että kaukana toisella puolella maailmaa, tuottajan olosuhteet olisivat jatkossa paremmat kuin nyt. Yritän ainakin ajatella, että minunkin valinnoilla on merkitystä.
Tässä kuvamaistiainen muutaman viikon takaa, lähes luomupullaa, ainoat "tavalliset" raaka-aineet hiiva ja tomusokeri. Oli hyvää, nam! Harmi vaan, että tätä ei koskaan voi jättää vain yhteen palaan!
Mutta siis, yhteenvetona, täällä kaikki hyvin.
Yritän, mutta en lupaa, kirjoitella kuulumisia nyt hieman aktiivisemmin, muutenkin kuin puolen vuoden välein, katsotaan sitten miten suunnitelmat etenee.
Mukavaa kevään odotusta kaikille, nauttikaa mahdollisuuksista mitä luonto tällä hetkellä tarjoaa, ja ehkä törmätään ladulla tai rinteessä!
