Jaksaa, jaksaa...

Mainiota viikon alkua kaikille!

Tai viikkohan on jo hyvällä mallillaan, sillä huomenna on jo keskiviikko. Menee vaan niin vauhdilla nää päivät, viikot, kuukaudet, aatelkaas ensi viikolla on jo vappu ja toukokuu, eikös sitten ala kesä?

kuva täältä

Rankka työpäivä takana, ja voimat ihan poissa. Olin kuitenkin sopinut salitreffit ihanan kaverini kanssa, joten ei auttanut, vaikka sohva olisi houkuttanut ja paljon. Jos treffejä ei olisi ollut sovittuna, olisin vetänyt peiton korviin ja nukkunut parin tunnin päikkärit, mutta onneksi sovittuja menoja ei ihan noin vain peruta, varsinkaan jos ne liittyy treenaamiseen! Miten paljon siitä saakaan voimaa kun treenaa toisen kanssa! Vaikkakin tehtiin molemmat ihan omia juttuja, mutta ylipäänsä se, että toinen on salilla samaan aikaan, tulee varmistamaan liikkeitä ja antaa vinkkejä mitä voisi kokeilla. Aivan huippua! Tiedän, että sinä treenikamuni luet tätä, joten KIITOS! Perjantaina jatketaan...

Hassua muutenkin, että kun treenaa tutun kanssa uskaltaa mennä vähän omalta mukavuusalueelta pois. Olen esimerkiksi tehnyt olkapäitä samoilla painoilla jo pitkään, mutta tänään ajattelin kokeilla lisäkiloja, ja nousihan ne, aika kevyestikin. Sama juttu niiden kuuluisien viimeisten toistojen kanssa, tänään niitä sai jostain puserrettua vielä muutaman ylimääräisen. Oma treenini koostui tänään olkapäistä, rinnasta ja ojentajista, ja loppuun parit vatsaliikkeet, ja voin kertoa että käsissä on tällä hetkellä mukavan polttava tunne. Se tunne kertoo siitä, että oli paras mahdollinen idea jaksaa lähteä salille vaikka olisikin väsyttänyt, ja voin kertoa että EI väsytä enää!

Loppuviikon ohjelma menee jotenkin tähän tyyliin:
- huomenna lepopäivä, sillä takana on maanantain sali+spinning (1,5 tuntia) ja tänään 1,5 tunnin sali
- torstaina bootcamp pitkästä aikaa
- perjantaina taas salitreenien pariin ja viikonlopun katson sitten fiiliksen mukaan, jos vihdoin kerkeäisin ostamaan sen perkuleen polettikortin rangelle niin voisi vähän mennä kokeilemaan osuuko sitä vielä palloon!
Eli vinkkinä vaan kaikille, jos teillä on ylimääräistä aikaa arkisin 11-14, niin mulle voi käydä Viipurin-Golfista ostamassa kortin :) tiedätte mihin kortin voi toimittaa, eli mistä mut löytää!

Eli näihin kuviin ja tunnelmiin, tästä on hyvä jatkaa tätä viikkoa! 

Toivottavasti sielläkin viikko on alkanut reippaasti ja tietenkin jatkuu yhtä reippaana!

Hiilareita, HUI!

kuva täältä

Leppoista perjantaita!

Fiilikset on nousseet ja hurjasti sitten viime postauksen. Pyörittelin omia ajatuksiani päässäni ja totesin, että eihän niissä ole mitään järkeä! Mä oon treenannu tosi kovaa ja päässy hurjia harppauksia eteenpäin, ja välillä vaan tulee vähän takapakkia tekemisen kanssa. Ei aina voi olla kivaa! Mulla on kuitenkin tää projekti vasta alkusuoralla, ja paljon matkaa vielä edessä ja suunta on selkeesti ylöspäin, joten nyt en anna pääni tehdä tepposia mulle, PISTE!

Torstaina otin sitten itselleni ihan oman vapaapäivän. Oli jo valmiiksi vapaapäivä töistä ja PT lupasi juttelun jälkeen vapaan torstain Bootcamp-tunnilta, joten sain oikeesti huilata ja tuulettaa päätä. Ehkä sekin oli huomannu vallitsevan kireän tunnelman, joten ei tarttennu kauheesti käyttää puhelahjoja vapaapäivän saamiseksi. Tääkin on edistystä omalta osaltani, että tiedostan ITSE koska mä vapaani tarvitsen ja osaan ottaa siihen aikaa. Torstai kuluikin vanhempieni luona maalla, ja sisälsi paljon raikasta maalaisilmaa ja ennen kaikkea päivän poissaolon kotioloista. Toimii!

kuva täältä

Kuten otsikkokin lupaili, täällä ois viikonloppuna edessä tankkausta. Nyt olen noudattanut reilu kuusi viikkoa Fustran ruokavaliota ja kuten olen maininnutkin, en ole lipsunut ohjeista lainkaan. Kalorimäärät ovat päivässä pienet ja pääpaino protskuissa, kuinkas muutenkaan. Nyt on sitten sunnuntaina luvassa kalorimäärän tuplaus ja hirveeeeee määrä hiilareita. Miten ikinä mä selviän siitä, huhhuh!

Tänään kävin jo shoppailemassa hieman ennakkoon, ja matkaan tarttui mm. banaaneja ja pari omenaa, joita EN oo syönny sitten elokuun. Täydennykset puuro- ja riisivarastoon, sekä leipää, jota pitäisi syödä nykyisen yhden palan sijasta aika monta päivän aikana. Lisäksi löytyy mm. maissia, kananmunia, mansikoita, kanaa valkosipulikastikkeessa, perunoita ja mysliä. Herkkuna sitten kevyttä vaniljajäätelöä, joka voi oikeesti olla aika namia tän kaiken jälkeen. Kyseessä EI siis ole mikään roskaruoka/herkkupäivä! Kuvia ja tunnelmia sitten alkuviikosta, mutta jo nyt voin kertoo että tossa määrässä riittää kyllä syömistä ja PALJON! Elimistö ja kroppa saa oikeen kunnon vastareaktion tosta määrästä, ja pitäisi sitten taas paremmin vastaanottaa protskuja kun niihin maanantaina palataan. Mutta sehän tän homman jujukin taitaa olla...

Eli huomenna juoksemaan vetoja ja sunnuntaina sitten syödään! Nii, ja töissäkin pitäisi viettää koko viikonloppu, joten katsotaan katsotaan mitä tästä oikein tulee. Elämme siis jännittäviä aikoja! Loppuun vielä kuva minusta, kun en oo tainnu kauheesti omia kuvia täällä esitellä. Silmäpussit lähes kadonneet ja ilmekin näyttää hieman pirteemmälle, mutta vielä siinä on tekemistä...

Ihanaa syksyistä viikonloppua siis kaikille!

Hölläillään

Tää viikko on alkannu hieman kaksijakoisesti. Toisaalta on hyvä fiilis; ihana syksy, mahtavia treenejä ja tulokset oikeaan suuntaan, työt sujuu ym...ja sitten toisaalta fiilis on tosi maassa! Tätä on tosi vaikee selittää, mutta yritetään, niin pääsette hieman mun pään sisälle :)

Mä oon tyyppinä kaikki mulle HETI ja NYT! Tahtoisin osata kaiken heti ja mielellään täydellisesti, ja EN osaa epäonnistua, enkä tahdo. Luonteeltani oon TOSI kärsimätön, joten yhtälö treenaaminen pitkäjänteisesti ja Minä on aika mahdotonta välillä. Mä tiedän erittäin hyvin, että oon päässy näinä viikkoina mahtaviin tuloksiin, sen todistaa sekä vaaka että kropan muutokset. Nyt kuitenkin pää alkaa tehdä tepposia. Haluaisin saavuttaa vielä enemmän ja nopeemmin. Tiedän todella hyvin, että alun painomääriä EI pudoteta enää samalla vauhdilla ja tää juttu vaatiin kärsivällisyyttä ja pitkäjänteistä työtä. Alan epäilemään onko musta tähän, kestääkö pää? Kroppa on mennyt aika jumiin, varsinkin lonkankoukistajat ovat ottaneet itseensä. On pakko ottaa rennommin ja huilatakin hieman. Ja sitten taas pää sanoo, että se on luovuttamista, vaikka EI se todellakaan ole sitä. Pelkotila siitä, että kropalle sattuu jotain on tosi suuri, ja ajatus siitä että mulle kävis jotain kamalaa just nyt pelottaa enemmän kuin koskaan. Vaikka eihän mulle käy, ei tietenkään, kroppa vaan vahvistuu koko ajan!

Voitte vaan kuvitella, tai älkää ees kuvitelko, miltä musta nyt tuntuu! Päässä menee tuhat ja yksi ajatusta, ja ihan ristiin rastiin. PT koki eilen kovia, kun naisen logiikalla yritän selittää näitä tuntemuksia, voi raukkaa kun joutu kuuntelemaan mun avautumista, SORI! No lopputulos on se, että MÄ OTAN IISISTI! Yritän parhaani mukaan rauhoittaa ajatukseni, ja keskittyä laadukkaaseen tekemiseen, ilman noita kammottavia ajatuksiani. Löydän treeni-ilon takaisin, mutta otan itselleni ylimääräisen vapaapäivän ja HÖLLÄILEN! Ei siis tarkoita sitä, että ratkean syömään herkkuja, ei todellakaan, mutta teen jotain muuta kuin treenaan ja mietin sitä! Kuulostaako hyvälle? JOO!

Shoppailuhan auttaa kaikkeen, ja piristystä tähän päivään toi paketti Ellokselta. 

Ihania syksyvaatteita, tässä muutama maistiainen:

Ihania kapeita farkkuja, pari kokoa pienemmät kuin edelliset. Jalat alkaa näyttää jo aika kivoilta :)

Pirteen punainen svetari piristää harmaatakin päivää kummasti!

Espritin perus valkoinen pitkähihainen, sekä yllätysvärinä tumman keltainen neuletakki. Molemmat pari kokoa pienemmät, aika jees :)

Paketista paljastui vielä muutama myssy talven varalle, huivi ja pari treenitoppia (ei voi olla koskaan liikaa).

Ehkä näillä se päivä paranee! Kohta suunnaksi Bootcamp-tunti, ja aion nauttia joka minuutista! Ehkä tää ajatusten kirjoittaminenkin auttoi, niin hassua kuin se on, mutta ehkä fiilis on aavistuksen korkeammalla kuin aloittaessa! Luvassa on myös kaksi vapaapäivää työmaalta, joten pitkiä yöunia ja päikkäreitä. Voisiko sitä ihminen enempää toivoa!

Masentelusta huolimatta, MAHTAVAA VIIKKOA KAIKILLE!

Itkua & naurua...

...niistä on tämä maanantai tehty!

Aika tunteiden sekamelska tämä maanantai! Ollaan menty kyllä ääripäästä toiseen, ja varmasti mennään vielä useamman tunnin ajan, ennen kuin nää asiat oikeesti sisäistää!

kuva täältä

Fustraa oli taas tänään luvassa. Viikonlopun jäljiltä jalat, varsinkin pohkeet ja takareidet oli vielä tosi jumissa, ja JOO olin venytellyt reippaasti, kyllä! Ei auttanut, juoksumatolle vei tieni, ja hei, mähän juoksin. Ei se nyt ollut mitään kevyttä ja gasellimaista menoa, mutta voi sitä jo juoksuksi kutsua. Ja vieläpä jaksoin, joo! En epäillyt itseäni vaan annoin mennä, mahtavaa! Reilu tunti piti sisällään myös olkapäitä, ojentajia, hauista ja takareisiä, ja tietenkin niitä vatsoja! Ollaan lähes joka kerta tehty vatsoja jollain uudella tavalla, ja tänäänkin oli vuorossa ihan uusia juttuja. Tykkäsin ja toimi, todellakin!

Fustran parissa mennään puolessa välissä, joten tänään oli luvassa Inbody-mittaus. HUI!
Eka mittaus oli kuukausi sitten kun homma aloitettiin, ja kuten taisin mainita aikaisemmin, EN ole alun tuloksista ollut tietoinen. Painosta tiesin se mitä se oli ollut elokuussa, mutta kaikki mitä on tapahtunut kuukauden aikana on ollut minulle kysymysmerkki. Puntarilla olen käynyt usean kerran viikossa, mutta vain PT on tulokset nähnyt. Toki huomaanhan minä, että kiloja ja senttejä on lähtenyt, kun vaatekaapista löytyy vain verkkarit jotka kestää jalassa :) ja nekin aika huonosti...

Eli, paino on tippunut elokuusta reilu 10 kiloa! Siitä kun Fustra aloitettiin paino on tippunut reilu 6 kiloa! Siis neljässä viikossa, uskomatonta! Ja sitten tuli nauru! Hymy levisi korviin ja siellä se on edelleen! Tässä projektissa ei edelleenkään ole kyse vain kiloista ja senteistä, vaan paljon kaikesta muusta, mutta hei, onhan noi mahtavia tuloksia, turha sitä on kieltää! Rasvamassa kropasta oli myös pudonnut ja paljon, ja lihasmassaa saatu lisää. Tarkemmin tuloksista myöhemmin, mutta tässä vain pintaraapaisu siihen mitä paperi tänään kertoi. Ei siis ihme että tää tyttö oli yhtä hymyä :)

Ja sitten tuli itku! Matkalla kotiin mä sen tajusin. Mä oon tehny ihan valtavasti töitä kuukauden ajan. Kieltäytynyt kaikista herkuista, syönyt tunnollisesti ohjeiden mukaan ja treenannut kuudesti viikossa. Se olen oikeesti MINÄ kuka nää tulokset on saanut aikaan, ihan ite, ei kukaan muu! Itku ei siis ollut negatiivista, vaan mä oikeesti itkin ilosta ja siitä onnistumisen tunteesta. Mä oon laittannu itteni likoon 110 % ja onnistunut. Matka on vielä pitkä, mutta nyt mä uskon konkreettisesti että voin saavuttaa ja vaikka kuinka paljon, jos vain itse siihen uskon! Ja mähän uskon!

Kaunis kiitos kuuluu taustajoukoille, ja ennenkaikkea mahtavalle PT:lle, joka jaksaa kannustaa mua eteenpäin! En mä ois tähän astisiin saavutuksiin pystynny yksin, en mitenkään! KIITOS! Onneksi yhteinen matka jatkuu vielä, itkettäs varmaan paljon enemmän jos tää loppuis tähän! Ihanan paljon rankkoja treenejä, uusia liikkeitä, hikeä, itsensä likoon laittamista ja kipeitä lihaksia, niitä on onneksi vielä luvassa ja paljon! Kiitos myös kaikille läheisille ja teille lukijat mahtavista kommenteista, niiden voimalla jaksaa eteenpäin!

kuva täältä

Mahtavaa viikkoa siis kaikille, 

nauttikaa elämästä ja uskokaa oikeesti itseenne!

Tunnelmia tiistailta!

kuva täältä

Viime postauksessa taisin hehkuttaa mahtavaa oloa ja fiilistä, ja voisin toistaa ne kaikki samat lauseet tänäänkin. Fiilis on siis mahtava, yksinkertaisesti! Juuri tältä varmaan pitääkin tuntua, ja kaikki saman fiiliksen kokeneet tietää tasan tarkkaan mistä puhun ja mitä koen juuri nyt! Tiedän myös, että ei tämä mahtavuus ikuisuuksia voi jatkua, mutta tämän tunteen muistamalla jaksaa varmasti niiden vaikeiden aikojen ylitse, kun niitä sitten kohdalle tulee...

Olen myös äärettömän ylpeä itsestäni! Olen onnistunut pysymään ruokavaliossa, ilman hairahduksia. Olen saanut aikatauluni ruokailuiden osalta myös kuntoon, ja kaupassa käynti on helpottunut huomattavasti. Ostokoriin menee nykyään kasviksia, kanaa, rahkaa ja raejuustoa, NAM! Ennen sieltä löytyi ihan jotain muuta. Sunnuntaina piipahdin myös synttäreillä, ja voi että mitä tarjoiluita pöydät notkuivatkaan. Mutta täyte- ja voileipäkakku maistuivat muille, ei minulle. Tuoksuttelin kyllä kaikkia herkkuja, mutta en lipsunut ruokavaliosta. Hyvä minä :)

Eilen vuorossa oli sitten taas Fustra-treenit, ja voi vitsi mitkä treenit olivatkaan! Toi mun PT on vaan ihan huippu, ei sitä liikaa varmasti voi hehkuttaa. Jos mulle ois ennen tuntia sanottu, että tuun tekemään liikkeitä joita tunnilla tein, EN todellakaan olisi uskonut! Ja en oikeen tahdo uskoa vieläkään! Voin kertoa, että tänään tunnen ne mitättömän pienet ja hyvin piilossa olevat vatsalihakset, ja todella hyvin. Puukeppi liikkui suuntaan jos toiseen, hyvällä ja vähemmän hyvällä menestyksellä, mutta pääasia että liikkui. Mutta, tämähän on vasta alkua, ja ihan alussa ollaankin. Treenejä Fustran parissa jatketaan perjantaina, ja oikein kauhulla odotan mitä kivaa mun päänmenoksi on keksitty tällä kertaa! Helpolla EN tule pääsemään, mutta eihän se tarkoitus olekkaan!

Tänään mahtavalla Bootcamp-tunnilla hiki vaan virtasi. Eilinen treeni tuntui takareisissä ja vatsassa, ja naama irvistyksessä puristin menemään, ei auttanut. Mutta fiilis treenin jälkeen on vaan NIIIIIIIN hyvä, on se hullua hommaa! Nyt onkin sitten tiedossa pakollinen parin päivän treenivapaa, sillä matka suuntaa huomenna aamulla kohti Turkua, työmatkan puitteissa. Kiva päästä reissuun hyvien tyyppien kanssa, mutta takaraivossa raksuttaa että pystynkö vielä tässä vaiheessa vastustamaan niitä kaikkia herkkuja mitä reissussa olisi tarjolla. Koulutuksen tarjoilut ovat varmasti ihan jotain muuta kuin mun ruokalista sanoo, mutta uskon ja luotan siihen, että hieman säätämällä saan ruokailut kuntoon. Pitäkää mulle siis peukkuja!

Näihin kuviin ja tunnelmiin, 

mahtavaa viikkoa kaikille!

kuva täältä

Mikä fiilis?

kuva täältä

no HUIPPU FIILIS!!!

Ei tätä oikein osaa kuvailla, mutta tää tunne on vaan niin huippu, sanat ei vaan riitä kertomaan!

Eka treeniviikko Fustran parissa on siis takana, ja voi että mikä matka tästä onkaan tulossa.
Lihaksia särkee, turha sitä on kieltää tai valehdella, ja ihan yhtä jumissa olen kuin viime viikollakin,
mutta jotain, jotain pientä on tapahtunut. Ja se jokin on tapahtunut nimenomaan pään sisällä, korvien välissä!

Oma ajattelutapa on muuttunut, ja toivon ja uskon tietenkin että tämä muutos on pysyvä.
Huomaan olevani paljon paljon pirteämpi kuin vaikka viime viikolla, ja jostain ihmeestä sitä energiaa on saanut kaivettua niin töihin, treeneihin kuin kaikkeen muuhunkin. Ja sain ihanaa palautetta, että se enrgisyys tarttuu, ja se on mun mielestä sitä parasta mahdollista palautetta, jota tässä vaiheessa voi saada. Ja ihanaa, jos saa oman energisyytensä tartutettua muihin, voi että!

Uuden, hieman askeettisenkin, ruokavalion myötä, myös ajattelutapa ruokailua kohtaan on muuttunut. Voi miten kammottavasti mä olenkaan aiemmin syönyt!!! Nykyisen ruokavalion myötä kaupassa käynti helpottuu kummasti, ja lista on aika lyhyt, mutta syömistä siinä silti on, ja paljon! Mulla on ollut aikaisemmin paha tapa jättää ruokailuja välistä, vedoten kiireeseen tietenkin, ja kaikkihan sen tietää miten siinä käy. Syödään sitten kun on aikaa niin kaksin käsin. Nyt kuitenkin otan aikani ruokailuun, ja varaan eväät mukaan töihinkin, jotta en vaan sortuisi mihinkään kiellettyyn. Mutta voi että miten hyvälle vastapaistettu pulla tänään töissä tuoksuikaan...mutta en sortunut, en tietenkään!

Ruokavaliosta tai kalorimääristä en sen tarkemmin ala kirjoittamaan, koska se on iso osa tätä juttua, ja mun juttu, josta olen tietenkin maksanut, joten tarkemmat yksityiskohdat jääköön vai minun tietoon. Mutta kuten varmaan arvaatte, on mukana paljon kanaa, rahkaa ja raejuustoa, NAM. Näitä herkkuja tarttui kauppareissulta mukaan, sillä sehän olisi paniikki, jos nämä loppuisi omasta jääkaapista!

Viikonloppuna luvassa on venyttelyä, venyttelyä ja venyttelyä, sekä lepoa, ja vähän töitä. Ensi maanantaina sitten jatketaan Fustralla, ja tiistaina luvassa Bootcamp, josta mä alan vähän kerrassa pitämään enemmän ja enemmän. Keskiviikkona suuntana on Turku työmatkan merkeissä, ja perjantaina sitten Fustran vuoro. Turun reissussa haasteellista on nimenomaan syöminen, mutta olen päättänyt kieltäytyä kaikista herkuista ja syödä vain suunnitelman mukaan, ja aion vielä onnistua tässä!

Ihanaa viikonloppua kaikille, 

toivottavasti siellä on energiatasot yhtä korkeella kun täällä!

P.S Niin, unohdin sitten täysin tekstissä kiittää mun ihanaa PT:tä, joka jaksaa tsempata uudestaan ja uudestaan, ja just sen tsempin voimalla jaksaa puristaa vielä yhden toiston, vaikka kuinka tuntuu pahalle. Kaunis kiitos jo tässä vaiheessa, toivottavasti jaksat tsempata mua jatkossakin :)