maanantai 29. lokakuuta 2012

Ennen & Nyt

Taisin heikkona hetkenä lupailla tänne blogiin enemmän kuvia, ja tässä niitä nyt olisi.

Olikin hieman haastavampaa etsiä itsestään kuvia, mutta muutama löytyi, sitäkin kauheampi, mutta menköön nyt kun kerta on luvattu. Varmasti jostain kätköistä löytyisi vieläkin "imartelevampia" otoksia, mutta mennään nyt näillä. Jostain syystä kameran edessä poseeraaminen EI ole kuulunut lempijuttuihini ennen, ja ei se nytkään mitään lempparipuuhaa ole!

Mut joo, tässä siis kuvia ennen & nyt.

Tää kuva taitaa olla parin vuoden takaa, kesältä 2010! Ihan kivannäköinen nainen siinä kuvassa on, mutta kuten kaikki huomaa, onhan niitä kiloja kertynyt kannettavaksi. Poskissa riittää pyöreyttä, samoin koko kropassa.

Nämä kuvat on sitten kesältä 2011. Sama pyöreys löytyy edelleen! Mä tykkään kuvailla tosi paljon, ja nyt huomaan kuvia etsiessäni, että itsestäni kuvia ei juurikaan löydy, ja jos löytyy, niin kuvat ovat kasvoista, kokovartalokuvia ei juuri löydy. Ehkä siihen on joku syy?

Nämä kuvat puolestaan viime talvelta. Oon tainnu just hommata jäsenyyden Huhtariin, ja kuten huomaa molemmista kuvista, oon lenkillä! Eli jotain edistystä on tapahtunut...ainakin siellä pään sisällä...

Tämä kuva on viime kesältä. Nyt kun näitä kuvia katsoo, niin eron vaikka kesään 2011 huomaa aika selkeesti. Kasvot on ainakin kaventuneet, ja hiukset lyhentyneet "normaali" pituisiksi!

Nämä kuvat on otettu elokuun lopulla, eli aika pitkälle silloin kun aloitin Fustran, kunnon treenaamisen ja tiukan ruokavalion. Ja hei, taitaa olla ensimmäinen vartalokuva, pitkään pitkään aikaan...
Nämä kuvat on sitten jo viime viikolta! Vauhtia löytyy, kuten kuvien laadustakin näkee, mutta ei anneta sen haitata ihan hirveesti! Muutoksen huomaa parhaiten varmaan just kasvoista. Tuntuu että pääkin on pienentynyt, ja koko kasvojenmuoto on muuttunut huimasti, hui! Vaatteet istuu aika kivasti päällä, ja vaatekaappi on kokenut suuren muutoksen ja ammottaa tyhjyyttään tällä hetkellä! Varastossa oottaa pari isoa Ikea-kassillista täynnä liian isoja vaatteita, jotain niille pitäisi keksiä, mutta kaappiin ne EI päädy enää koskaan, PISTE!

Nämäkin kuvat myös viime viikolta, ja joo-o, onhan se kroppa pienen SUUREN muutoksen kokenut viikkojen varrella. Senttejä ja kiloja on kadonnut johonkin, ja EN huoli niitä takaisin. Ei tää mikään superkroppa vielä oo, ei lähellekään, mutta oon tähän jo ihan äärettömän tyytyväinen ja iloinen omista saavutuksistani, jee!Matka jatkuu edelleen, ja sitten kun synttärikuvia otetaan helmikuun alussa, toivotaan että kroppa on vieläkin muuttanut muotoaan!

Eli tässä teille päivän piristystä ja kauhistusta, 
ihanaa viikkoa kaikille!

sunnuntai 28. lokakuuta 2012

X-method, tästä se alkaa!

Kuten aikaisemmin lupailin, luvassa postausta aiheesta X-method. Treenit alkoivat "kenraalinharjoituksella" perjantaina ja varsinainen kahdeksan viikon jakso alkaa tiistaina. Eli luvassa on kahdeksan viikon rääkki, treenit kahdesti viikossa ja tuloksia pitäisi saada. Eli mistä oikein on kysymys?

menossa mukana seuraavat viikot...
Tämmöinen vihkonen kulkee matkassa mukana seuraavat viikot, ja sinne merkataan tehdyt toistot ja painot, joten tarkkaa kirjanpitoa luvassa. Meitä täällä Lappeenrannassa ryhmässä on mukana kymmenen tyyppiä, miehiä, naisia ja eri ikäisiä, sekä eri tasoisia, joten varmasti jokainen saa itsestään kaiken mahdollisen irti seuraavien viikkojen ajan. Kyseessä on suljettu ryhmä, eli vain me kymmenen treenataan yhdessä seuraavat viikot, eli ihan perinteisestä ryhmäliikunnasta ei ole kyse. Eli homman nimi on seuraava:


- 20 minuuttia polkemista spinningpyörällä, vastusta lisätään 5 minuutin välein, ja leikitään sykerajoilla. Kyseessä on siis KESTÄVYYS osio, ja tarkoitus polkea 20 minuuttia nousujohteisesti. Musiikki vaihtuu aina neljän minuutin välein, ja samalla on tarkoitus pitää syke tavoiterajojen sisällä. Spinning-salin tv:lle heijastetaan jokaisen sykkeet ja tavoiterajat. Vielä perjantaina tämä ei ihan mennyt niin kuin Strömsössä, mutta tiistaina toivotaan laitteiden olevan kunnossa.

- Pyöräilyn jälkeen matka suuntaa treenisalia kohti, jossa alkaa VOIMAosuus. Rinnalleveto + työntö x 10, askelkyykky taakse vuorojaloin x 10, minuutin tauko ja sama uudestaan. Näitä liikesarjoja toistetaan neljä kertaa. Pieneen mustaan vihkoon merkitään jokaiselta kerralta Bodypump-tangossa käytettävät painot, ja on sitten helppo seurailla omaa kehitystä. Itsellä tangossa oli perjantaina painoa ensimmäisessä kahdessa sarjassa 15 kiloa, ja kahdessa viimeisessä sarjassa 17 kiloa. Kyllä ne viimeiset toistot oli aika tuskaa, mutta niin se on tarkoituskin.

- Seuraavaksi KUNTO-osuus, jossa luvassa hyppimistä, kahvakuulaa, punnerruksia ja askelkyykkyjä. Aloitetaan 2 minuutin hyppynarulla hyppimisellä. Heti perään 21 kahvakuulaheilautusta, jota seuraa 25 etunojapunnerrusta ja lopuksi samaan hengenvetoon 20 askelkyykkyä vaihtohypyillä. Voin kertoa, että henki meinasi lähteä! Taas vedetään happea minuutti ja kirjataan ylös hyppyjen määrä, joita on muuten äärettömän vaikea laskea, lisäksi kahvakuulan paino, punnerrusten ja askelkyykkyjen määrä. Ja ei muuta kun jatketaan! Seuraavissa sarjoissa hypättävä aika laskee, samoin muidenkin liikkeiden määrät. Näitä sarjoja tehdään siis myös neljästi. Neljännen sarjan viimeisten askelkyykkyjen jälkeen on kyllä antanut kaikkensa, mahtavaa!

kuva täältä
Eli tämmöistä kivaa olisi luvassa seuraavien kahdeksan viikon aikana. Tässä pitäisi nyt alkaa miettimään jotain tavoitteita seuraavien viikkojen osalta, että kuinka monta hyppyä jaksaa tehdä kahdessa minuutissa ja minkä painoisella kahvakuulalla heilautukset tehdään parin viikon päästä. Ainakin minulla pitää olla selkeänä tavoitteet mitä kohti edetään, tällöin treeni motivoi entistä enemmän ja saan itsestäni vielä enemmän irti! Itse oon ainakin TOSI innoissani tästä uudesta treenimuodosta, ja tää on varmasti hyvä lisä kuntosaliharjoitteluun sekä Bootcamp-tunneille, jotka jatkavat viikko-ohjelmassani mukana, tietenkin!
Lisää X-methodista löydätte mm. täältä.

Ihanaa sunnuntaita kaikille
muistetaan levätä ja aloitetaan uusi viikko reippaana!

perjantai 26. lokakuuta 2012

Mitäs sieltä treenikassista oikein löytyikään?

Ihanaa perjantaita kaikille!

Lappeenrannassa maa on valkoinen, kuten varmaan kaikkialla Suomessa. Mä en nyt yhtään ollu varautunnu tähän, enkä oikeesti jaksais vielä lunta ja pakkasta, piste! Syksy vois jatkua vielä, ja lunta tulla sitten pari viikkoa ennen joulua, jookos? Tämä siitäkin huolimatta, että tulevana talvena olen päättänyt alkaa hiihtämään, koska nyt kunto siihen hommaan taipuisi, ja ei kai se niin vaikeeta voi olla, eihän?

Perjantaipostaus sai ajatuksen blogien selailusta. Jossain ihanassa blogissa, en vaan kuollaksenikaan muista missä, esiteltiin treenikassin sisältöä, ja innoistuin asiasta. Treenikassista on tullut viimeisten kuukausien aikana lähes päivittäin mukana kulkeva, ja kieltämättä sisältö näyttää aika kaaokselta. No tulipahan hyvä syy siivota sisältöä :)

Tästä siis aloitetaan. Tältä se kassi oikeasti näyttää, kaunistelematta yhtään! Adidaksen kassi, palvellut hyvin jo vuoden verran, oisko saatu jostain kaupan päälle, en nyt muista. Makuuhuoneen nurkassa tai eteisen lattialta levällään, sieltä sen yleensä löytää. Värinä perus musta, joku pirteempi väri vois olla kiva?

Mitäs sieltä kassista sieltä sitten löytyy? No vaikka mitä, kuten huomaatte!



Mä oon pakkaamisessa maailman huonoin, ja sama taitaa päteä myös treenikassin sisältöön! Housuja löytyi kahdet, odotin että enemmänkin. Tykkään vajaamittaisista trikoista, ja väri mielellään musta. Parit shortsitkin löytyy kaapista, ja ehkä nää kintut kohta nekin kestää! Paitojen osalta tilanne oli sitten lohduttomampi. Viisi erilaista löytyi, ja on varaa valita väri, todellakin. Koska olen nainen, saan muuttaa mielipidettäni useaan kertaan, joten tämä pätee varmasti näiden toppien osaltakin. Aikaisemmin tykkäsin että toppi oli löysä ja peitti mielellään mahdollisimman paljon, mutta nyt on kiva että toppi on vartalonmyötäinen, ja tunneilla jossa hypitään & pompitaan paljon, on mun mielestä tärkeää että se ei liiku ylös alaisin!

Kassista löytyy vain yhdet kengät. Saisi kyllä löytyä toisetkin, ja niitä pitää alkaa miettimään tässä talven edetessä. Sukkia löytyi sitten sitäkin enemmän, nopeesti laskettuna kuusi paria, huh! Ja ihana vaaleanpunainen muumipyyhe :) Ja löytyihän sieltä jotain kempparijuttujakin. Itse EN käytä meikkejä treeneissä, ainoastaan ripsiväriä ja se siitä. Musta on kiva että iho on puhdas, eikä suuren pakkelimäärän alla, mutta tämä on tietty jokaisen oma valinta. Joten kasvovettä ja naamarasvaa, kiitos. Deodoranttia & huulirasvaa pitää olla aina, samoin hiuslakkaa, ihan vain varalle. Lisäksi suihkeena ice poweria, EI oo tarvittu vielä, ja toivottavasti EI tarvitakkaan! Oikeastaan tää kemppariosasto yllätti mut, olisin luullut että enemmänkin purkkeja ja purnukoita olisi löytynyt, mutta hyvä näin!

Aika paljon tavaraahan se kassi on sisäänsä syönyt. Ja voin kertoa, että näiden kuvien jälkeen tilanne näyttää hieman siistimmältä. Toki AINA pitää olla vaihtoehtoja, ja mitäs sitten jos housut vaikka menee rikki tai paita on mielialaan väärän värinen :)  Ja hei, paljastakaahan tekin mitä treenikassinne on syönyt, se voi yllättää!

Ihanaa viikonloppua kaikille! 
Itse vietän viikonlopun treenaamatta ja vapaalla töistä, aika luksusta! Joten tarkoitus on hieman postailla kuvia menneestä ajasta ja nykytilanteesta sekä kertoa X-method harjoittelusta, joka alkoi tällä viikolla.

maanantai 22. lokakuuta 2012

Fustra, matkalla uuteen elämään...

kuva täältä
Kuten otsikkokin paljastaa, on Fustran aika tällä erää ohi!

Kahdeksan viikkoa, 18 treenikertaa. Syyskuun ensimmäisellä viikolla matka alkoi, ja voi että millainen matka tämä on ollut. Alkutilanne oli aika lohduton. Kuvittelin itseni suht OK kuntoiseksi, olin väärässä. Vaaka kertoi karun totuuden, samoin inbody-mittaus. Jotain oli pakko tehdä. Päivän kalorimäärät tiputettiin ALAS ja ruokavalio koki suuren muutoksen. Rahkapurkit löysivät tiensä jääkaappiin, ja puhdas ruoka valtasi lautasen säännöllisin ruoka-ajoin, joista EI tingitty. Herkut katosivat muiden suihin, ei minun!

PT:n kanssa treenattiin kolmesti viikossa, pääsääntöisesti. Reilun tunnin treenit tuntuivat silkalta kidutukselta ja nöyryytykseltä. Tuntui, että koko sali tuijotti että onpas siinä huonokuntoinen nainen, ja miten puisen kepin pyörittämisestä ja kääntelystä voi tulla noin kuuma ja hiki. Voin kertoa, se EI ole helppoa, suosittelen kokeilemaan! Kerta toisensa jälkeen fiilis kuitenkin kohosi. Ylitin itseni matkan varrella monen monta kertaa! Se tunne, kun tajuaa, että MÄ OSAAN, MÄ PYSTYN & MÄ JAKSAN, on niin uskomaton, että sanat eivät riitä kertomaan! Se tunne on varmaan kuin huumetta, johon jää koukkuun, ja tahtoisi kokea sen kerta toisensa jälkeen uudestaan.

Matka ei kuitenkaan ole ollut helppo. Itkua ja hammasten kiristystä, ahdistusta ja riittämättömyyden tunnetta. Olen ihmisenä tyyppiä kaikki mulle heti ja nyt, joten pitkäjänteinen puurtaminen on välillä tuntunut kohtuuttomalta. Nyt kuitenkin tiedän, että se kaikki on sen arvoista. Tuloksia ja onnistumisia ei saavuteta yhdessä yössä, vaan se vaatii aikaa ja keskittymistä. Itsestä on osattava pitää huolta, ja vapaapäivät vietettävä! Lihashuollon merkitystä ja venyttelyä EI vaan voi unohtaa, ja unta on saatava riittävästi. Itsestään selvyyksiä, mutta pääsivät muutaman kerran unohtumaan, voin kertoa eivät unohdu uudestaan!
kuva täältä
Muutoksia kropassa on tapahtunut ja paljon. Kiloja on karissut yli 10, ryhti on parantunut, osaan kantaa itseni paljon paremmin, ja sanat "muista lapatuki, vatsa tiukaksi ja lantio eteen" kaikuvat unissakin. Migreeni on kadonnut ja jumitukset alaselästä ja niska-hartia seudulta poissa. Tuloksia saatte kuvien muodossa mahdollisimman pian, mutta sen voin kertoa että vaatekoko on pienentynyt ja paljon, ja kaapissa lojuneet tavoitefarkut monen vuoden takaa menevät ensimmäistä kertaa jalkaan ja vielä ihan kevyesti!

Matka ei kuitenkaan pääty tähän, ei todellakaan! Salitreenit alkavat ensi viikolla, Bootcamp-tunnit säilyvät mukana, juokseminen tuntuu mahtavalle ja perjantaina alkaa kahdeksan viikon X-method harjoittelu. En enää jumahda sohvalle töiden jälkeen, vaan suuntaan salille/jumppaan. Tiedän mistä saan hyvän olon, ja se ei löydy sohvalta tai jääkaapilta, edelleenkään!Tiedän, että kaikki on mahdollista jos oikein siihen uskoo!

En todellakaan olisi pystynyt tähän yksin! Kotijoukoille jotka ovat kärsineet ja paljon, ISO kiitos!
Isoin ja kaunein kiitos menee kuitenkin maailman parhaalle PT:lle, joka on kestänyt kiukutteluni ja tunteiden purkaukset viikkojen ajan. En halunnut päästä helpolla, ja en todellakaan päässyt. Minut haastettiin uudestaan ja uudestaan, ja vaikka liikkeet tuntuivat välillä kohtuuttomilta ja kärsimykseltä, toinen osasi lukea minua ja tiesi, että tämä on just se mitä mä tartten. Sain tukea ja kannustusta silloin kun sitä tarvitsin, ja neuvoja ja vinkkejä matkan varrella asiaan kuin asiaan! En olisi pystynyt näihin tuloksiin yksin!

Suosittelen Fustraa KAIKILLE! 
Ammattitaitoisen PT:n kanssa saa treenaamisesta paljon enemmän irti kuin yksin puurtaessa. Raha on vain rahaa, ja jos kyse on omasta kropasta, siitä yhdestä ja ainoasta, ei kaikkea voi mitata vain rahassa. Kroppa kannattaa laittaa kuntoon, ja jos minä olen omani saanut parempaan suuntaan ja elämäni oikeille raiteille, pystyy siihen kuka tahansa. Elämä on oikeesti aika mukavaa :)

HUPS, tulihan sitä tekstiä sittenkin! Kuvia ja lisää tunnelmia luvassa myöhemmin...
Ihanaa viikkoa kaikille!

torstai 18. lokakuuta 2012

Sykemittaria etsimässä?

Moi, olen Hanna ja mä tahtoisin sykemittarin, piste!

En ole koskaan omistanut sykemittaria. Tämä on sinänsä aika hassua, sillä ei ole montaakaan asiaa mitä mulla ei joskus oo ollu, heh! En tiedä mistä tää intoilu sykemittariin heräsi, varmaan tästä oman kunnon parantumisesta ja elämäntaparemontin etenemisestä. Toki voisin pyytää sykemittaria kauniisti joulupukilta, mutta en millään malttaisi odottaa kahta kuukautta, en millään!

Teenkö mä sitten oikeesti sykemittarilla mitään? Uskoisin että joo, teen! Vai onko se sittenkin vain yksi kapistus lisää kaappiin. Pölyttyykö se hyllyllä vai rikkoutuu treenikassin pohjalla? Uskon kuitenkin vahvasti, että se kulkisi ranteessa treenistä toiseen ja osoittaisi olevan hyvä ostos.

Netistähän löytyy sykemittareita valtavan paljon. Merkkejä ja malleja on kymmenittäin, ellei sadoittain. Olen siis eksynyt sykemittari viidakkoon, apua! Mitä sitten sykemittarilta toivoisin? Kyllä minussa asuu pieni esteetikko, joten olisihan se kiva että sykemittaria olisi miellyttävä katsella. Helppokäyttöisyys plussaa ja ei se hintakaan saisi olla montaa sataa euroa. Halvalla ei kuitenkaan saa hyvää, vai saako?

Nämä ainakin miellyttivät silmää, ja googlen mukaan voisivat olla aika luotettavia pelejä.
Suunto M5, kuva täältä
Suunto M4, kuva täältä
Suunnon sivuilta löytyy myös testi, jonka avulla voi selvittää mikä sykemittari sopisi itselle parhaiten. Testin löydät täältä. Tein testin itsekkin, ja vastauksena minulle sopivin mittari olisi juuri tuo ylinpänä oleva M5.

Mitäs mieltä TE olette? 
Kannattaako sykemittari hankkia vai ei? Mitä merkkiä/mallia suosittelette?
Eli kaikki neuvot ja vinkit ovat nyt tervetulleita tähän valinnan vaikeuteen. Kiitos siis jo ennakkoon!

Pirteää viikkoa, sateisin harmaasta ilmasta huolimatta!

tiistai 16. lokakuuta 2012

Tankkausta & virkistystä

Taas se on uusi viikko, ja kohta on jo marraskuu! Tää syksy on mennyt niin uskomattomalla vauhdilla, että ei oikein kestä menossa mukana! Ja nytkin on jo tiistai menossa, tai oikeastaanhan tää päivä on kohta jo ohi. 

Sunnuntai vierähti sitten hiilaritankkauksen parissa.
Olo oli kuin omenalla tai eteenpäin vyöryvällä tankilla, adjektiiveja olotilan kuvailuun olisi vaikka kuinka!

Mä söin ja söin ja söin, paljon paljon kaloreita, mutta pääasiassa puhtaita sellaisia. Oli riisiä, riisiä ja riisiä, vähän kanaa ja kasviksia, puuroa ja puuroa, mysliä ja vielä vähän lisää mysliä. Muutama hedelmä ja vähän jotain kiellettyä. Kuvia piti ottaa, joo joo, no tässä pari säälittävää otosta päivän antimista.

Aamiaiseksi kaurapuuroa, tietenkin, ja makua antamassa mansikoita. Lisäksi ruisleipää, jossa vähän kalkkunaleikettä ja juustoa, ja sitten banaania ja omenaa. Välipalana mysliä ja lisää mansikoita. Olihan ne aika hyviä, pitkästä pitkästä aikaa.

Ja ne säälittävät herkut. 88 grammaa irtokarkkeja, ja huima hinta 84 senttiä! Valitsin tietenkin ne lempparikarkit, ja odotin pussin avaamista kuin lapsi joulupukkia. Mitä sitten? Pettymys oli aivan kaamea, tältäkö ne oikeasti maistuivat? Miten ihmeessä MÄ oon voinut syödä näitä monta sataa grammaa joskus ennen? 15 irtokarkkia toki söin, olisihan se ollut säälittävää jättää yhtään jäljelle...mutta seuraavaa kertaa saa odotella sitten jonkin aikaa!

Olo oli koko sunnuntain todella tukala. Maha turposi ja elimistö kävi selkeesti kierroksilla. Ruokaa oli päivän aikana syötävä TOSI paljon tähän nykyiseen verrattuna, joten siinäkin oli omat haasteensa. Ehkä työpäivä myös asetti omat haasteensa päivän sujumiseen. Fiilis nukkumaan käydessä oli kuitenkin korkealla, JES mä selvisin tästä. Yön nukuin sitten tosi huonosti, mutta maanantai aamuna palattiin takaisin tähän "normaaliin" arkeen ruokailuiden osalta. Rahkaa ja raejuustoa löytyy taas jääkaapista ja lautaselta, NAM! Eli seuraavaa tankkauspäivää odotellessa, saa nähdä mitä siitä sitten tulee...

Tämä viikko alkoikin ihan mahtavissa merkeissä. Vietettiin eilen virkistyspäivää reilun kahdenkymmenen työkaverin voimin. Suuntasimme kulkumme Taipalsaarelle Päivölän ratsutilalle, jossa luvassa oli ratsastusta, seinäkiipeilyä ja sisä curlingia. Aivan loistava paikka ja mikä palvelu. Henkilökunta oli asiansa osaavaa ja niin ystävällistä. Jokainen meistä varmasti ylitti itsensä monessakin asiassa, ja minäkin sain kiivettyä muutaman metrin maan pinnan yläpuolelle. Kokemisen arvoinen paikka, ehdottomasti!

Päivölästä matka jatkui Karhupirteille. Jos tilat kelpaa mm. Putinille, kelpaa ne meillekin! Siis mikä paratiisi! Kurkatkaapa täältä virtuaalikierros, niin saatte vähän fiilistä siitä missä me eilen virkistyttiin. Eli saunomista, kuumavesialtaita, maistuvaa ruokaa ja laulamista. Niin ja tietenkin juomaa, jotka sitä halusivat, tää tyttö oli liikenteessä autolla ja tyytyi vissyyn, kuinkas muutenkaan! Tunnelma oli loistava, ja osa jatkoi iltaa yön tunneille saakka.

Kyllä tämä työporukka on nyt virkistäytynyt, ja osa varmasti hieman nuutunut tänään! Minä kuitenkin
aloitin aamun töiden parissa, ja äsken tulin Bootcamp-tunnilta, ja virtaa olisi vieläkin tarjolla. Eli venyttelemään mars!

Pirteää viikkoa kaikille!!

perjantai 12. lokakuuta 2012

Hiilareita, HUI!

kuva täältä
Leppoista perjantaita!

Fiilikset on nousseet ja hurjasti sitten viime postauksen. Pyörittelin omia ajatuksiani päässäni ja totesin, että eihän niissä ole mitään järkeä! Mä oon treenannu tosi kovaa ja päässy hurjia harppauksia eteenpäin, ja välillä vaan tulee vähän takapakkia tekemisen kanssa. Ei aina voi olla kivaa! Mulla on kuitenkin tää projekti vasta alkusuoralla, ja paljon matkaa vielä edessä ja suunta on selkeesti ylöspäin, joten nyt en anna pääni tehdä tepposia mulle, PISTE!

Torstaina otin sitten itselleni ihan oman vapaapäivän. Oli jo valmiiksi vapaapäivä töistä ja PT lupasi juttelun jälkeen vapaan torstain Bootcamp-tunnilta, joten sain oikeesti huilata ja tuulettaa päätä. Ehkä sekin oli huomannu vallitsevan kireän tunnelman, joten ei tarttennu kauheesti käyttää puhelahjoja vapaapäivän saamiseksi. Tääkin on edistystä omalta osaltani, että tiedostan ITSE koska mä vapaani tarvitsen ja osaan ottaa siihen aikaa. Torstai kuluikin vanhempieni luona maalla, ja sisälsi paljon raikasta maalaisilmaa ja ennen kaikkea päivän poissaolon kotioloista. Toimii!

kuva täältä
Kuten otsikkokin lupaili, täällä ois viikonloppuna edessä tankkausta. Nyt olen noudattanut reilu kuusi viikkoa Fustran ruokavaliota ja kuten olen maininnutkin, en ole lipsunut ohjeista lainkaan. Kalorimäärät ovat päivässä pienet ja pääpaino protskuissa, kuinkas muutenkaan. Nyt on sitten sunnuntaina luvassa kalorimäärän tuplaus ja hirveeeeee määrä hiilareita. Miten ikinä mä selviän siitä, huhhuh!

Tänään kävin jo shoppailemassa hieman ennakkoon, ja matkaan tarttui mm. banaaneja ja pari omenaa, joita EN oo syönny sitten elokuun. Täydennykset puuro- ja riisivarastoon, sekä leipää, jota pitäisi syödä nykyisen yhden palan sijasta aika monta päivän aikana. Lisäksi löytyy mm. maissia, kananmunia, mansikoita, kanaa valkosipulikastikkeessa, perunoita ja mysliä. Herkkuna sitten kevyttä vaniljajäätelöä, joka voi oikeesti olla aika namia tän kaiken jälkeen. Kyseessä EI siis ole mikään roskaruoka/herkkupäivä! Kuvia ja tunnelmia sitten alkuviikosta, mutta jo nyt voin kertoo että tossa määrässä riittää kyllä syömistä ja PALJON! Elimistö ja kroppa saa oikeen kunnon vastareaktion tosta määrästä, ja pitäisi sitten taas paremmin vastaanottaa protskuja kun niihin maanantaina palataan. Mutta sehän tän homman jujukin taitaa olla...

Eli huomenna juoksemaan vetoja ja sunnuntaina sitten syödään! Nii, ja töissäkin pitäisi viettää koko viikonloppu, joten katsotaan katsotaan mitä tästä oikein tulee. Elämme siis jännittäviä aikoja! Loppuun vielä kuva minusta, kun en oo tainnu kauheesti omia kuvia täällä esitellä. Silmäpussit lähes kadonneet ja ilmekin näyttää hieman pirteemmälle, mutta vielä siinä on tekemistä...

Ihanaa syksyistä viikonloppua siis kaikille!




tiistai 9. lokakuuta 2012

Hölläillään

Tää viikko on alkannu hieman kaksijakoisesti. Toisaalta on hyvä fiilis; ihana syksy, mahtavia treenejä ja tulokset oikeaan suuntaan, työt sujuu ym...ja sitten toisaalta fiilis on tosi maassa! Tätä on tosi vaikee selittää, mutta yritetään, niin pääsette hieman mun pään sisälle :)

Mä oon tyyppinä kaikki mulle HETI ja NYT! Tahtoisin osata kaiken heti ja mielellään täydellisesti, ja EN osaa epäonnistua, enkä tahdo. Luonteeltani oon TOSI kärsimätön, joten yhtälö treenaaminen pitkäjänteisesti ja Minä on aika mahdotonta välillä. Mä tiedän erittäin hyvin, että oon päässy näinä viikkoina mahtaviin tuloksiin, sen todistaa sekä vaaka että kropan muutokset. Nyt kuitenkin pää alkaa tehdä tepposia. Haluaisin saavuttaa vielä enemmän ja nopeemmin. Tiedän todella hyvin, että alun painomääriä EI pudoteta enää samalla vauhdilla ja tää juttu vaatiin kärsivällisyyttä ja pitkäjänteistä työtä. Alan epäilemään onko musta tähän, kestääkö pää? Kroppa on mennyt aika jumiin, varsinkin lonkankoukistajat ovat ottaneet itseensä. On pakko ottaa rennommin ja huilatakin hieman. Ja sitten taas pää sanoo, että se on luovuttamista, vaikka EI se todellakaan ole sitä. Pelkotila siitä, että kropalle sattuu jotain on tosi suuri, ja ajatus siitä että mulle kävis jotain kamalaa just nyt pelottaa enemmän kuin koskaan. Vaikka eihän mulle käy, ei tietenkään, kroppa vaan vahvistuu koko ajan!

Voitte vaan kuvitella, tai älkää ees kuvitelko, miltä musta nyt tuntuu! Päässä menee tuhat ja yksi ajatusta, ja ihan ristiin rastiin. PT koki eilen kovia, kun naisen logiikalla yritän selittää näitä tuntemuksia, voi raukkaa kun joutu kuuntelemaan mun avautumista, SORI! No lopputulos on se, että MÄ OTAN IISISTI! Yritän parhaani mukaan rauhoittaa ajatukseni, ja keskittyä laadukkaaseen tekemiseen, ilman noita kammottavia ajatuksiani. Löydän treeni-ilon takaisin, mutta otan itselleni ylimääräisen vapaapäivän ja HÖLLÄILEN! Ei siis tarkoita sitä, että ratkean syömään herkkuja, ei todellakaan, mutta teen jotain muuta kuin treenaan ja mietin sitä! Kuulostaako hyvälle? JOO!

Shoppailuhan auttaa kaikkeen, ja piristystä tähän päivään toi paketti Ellokselta. 
Ihania syksyvaatteita, tässä muutama maistiainen:
Ihania kapeita farkkuja, pari kokoa pienemmät kuin edelliset. Jalat alkaa näyttää jo aika kivoilta :)
Pirteen punainen svetari piristää harmaatakin päivää kummasti!

Espritin perus valkoinen pitkähihainen, sekä yllätysvärinä tumman keltainen neuletakki. Molemmat pari kokoa pienemmät, aika jees :)

Paketista paljastui vielä muutama myssy talven varalle, huivi ja pari treenitoppia (ei voi olla koskaan liikaa).
Ehkä näillä se päivä paranee! Kohta suunnaksi Bootcamp-tunti, ja aion nauttia joka minuutista! Ehkä tää ajatusten kirjoittaminenkin auttoi, niin hassua kuin se on, mutta ehkä fiilis on aavistuksen korkeammalla kuin aloittaessa! Luvassa on myös kaksi vapaapäivää työmaalta, joten pitkiä yöunia ja päikkäreitä. Voisiko sitä ihminen enempää toivoa!

Masentelusta huolimatta, MAHTAVAA VIIKKOA KAIKILLE!



sunnuntai 7. lokakuuta 2012

EI sokeria, kiitos!

Entinen sokeriaddikti tässä hei ja mukavaa sunnuntai-iltaa!
Just tajusin, että mähän oon viettänny pian KUUSI viikkoa ilman sokeria, aika huimaa!

kuva täältä
Entisessä elämässäni, eli aika ennen syyskuuta, käytin sokeria PALJON. Sokeria meni mausteeksi niin kahviin kuin teehen, ja aina pari palaa kerrallaan. Monesti myös maustoin puuron ja maustamattoman jugurtinkin sokerilla, WHAT! Marjat sai aina sokerikuorrutteen, ja ei edes puhuta kaikesta piilosokerista jota suustani alas laitoin. Suklaata, pullaa, irtokarkkeja, listaa voisi jatkaa ja pitkään! Jääkaapista löytyi myös usein, liian usein, sokerillisia juomia ja mehuja. Hedelmiä kului valtavat määrät, nehän on niitä terveellisiä vaihtoehtoja, joo joo, paljon paljon sokeria!

Fustran kautta saatu ruokavalio EI pidä sisällään sokeria. Ainut sokerinlähde taitaapi olla mehukeitto rahkan/raejuuston kanssa, ja sekin on se kaikkein vähiten sokerillinen versio. Katsokaapa vaan tuoteselostuksia, huimia määriä sokeria esim. myslissä, huhhuh! Koita siinä sitten löytää versio, jossa ei sokeria juurikaan olisi, vaikeeta! Olen noudattanut saamaani ruokavaliota lähes pilkulleen, joku voisi sanoa että hieman liiankin orjallisesti. Aluksi punnitsin ruoat, mutta viikkojen varrella silmä alkaa jo havainnoida grammamäärät ja vaakaa ei enää liiemmin tarvita. Toki välillä on hyvä tsekata, että määrät on oikeat eikä silmä huijaa :) Töihin mukana kulkee rahkapurkit ja eväät, joka päivä! Työkaverit tietää jo jääkaapin sisällöstä mitkä purkit kuuluu minulle :)

No onko tämä sokeriton elämä sitten kannattanut? Sokerihan on kuin huume, siitä on TOSI vaikee päästä eroon, varsinkin jos on ollut hevi-käyttäjänä pitkään. Ei tää mitään helppoa ole ollut, ja karkkihyllyjen kohdalla minua houkuttaa varsinkin irtokarkit, jotka huutelevat nimeäni :) Viime maanantaina saatujen inbody-mittausten perusteella, tämä ON kannattanut! Rasvamassa on pudonnut, samoin paino ja siinä sivussa tietenkin vaatekoko pienentynyt. Suurin muutos on kuitenkin omassa energiatasossa. Huomaan olevani paljon paljon energisempi kuin ennen, jaksan paremmin töissä ja tietenkin treeneissä. Oikealla ruokavaliolla ja varsinkin ruoka-ajoilla ON oikeesti merkitystä. Ei nää mitään humpuukkijuttuja ole, vaan ihan totista totta!

kuva täältä
Mutta kyllä mä näistä haaveilen, ja jonain kauniina päivänä olen niin heikko että EN voi vastustaa kiusausta. Mutta sen tiedän, että jos ennen söin näitä 200 grammaa, nyt tyydyn paljon paljon pienempään määrään! Tiedän, että herkutteluun, sitten kun sen aika koittaa, EI enää tarvita kokonaista suklaalevyä tai puolta kiloa karkkia, vaan pieni määrä herkkuja riittää!

Ihanaa sunnuntaita, ja pirteetä alkavaa viikkoa!

lauantai 6. lokakuuta 2012

Syksyä!

Ihan mahtava ilma, ainakin täällä Lappeenrannan suunnalla.
Eilen satoi vettä ihan kamalasti, ilmeisesti myös muualla Suomessa, ja nyt sitten paistaa aurinko, lähes pilvettömältä taivaalta. 
KIITOS lisää tälläisiä syyspäiviä!

Viikko on mennyt taas TOSI nopeesti. Tuntuu, että en oo käynny kotona kun pyörähtämässä, joten kirjoittelukin on jäänyt väliin, pahoitteluni. Toisaalta, on vähän semmonen vaihe, että ei liiemmin oo ollut edes mitään kirjoitettavaa. Fustra sujuu entiseen malliin. On askeleita eteenpäin ja sitten taas takapakkia, tai ainakin niin musta tuntuu. Miten vaikeeta voi olla esimerkiksi hengittäminen vatsalihaksia tehdessä? Joo, voin kertoo, TOSI vaikeeta, niin hassulle kun se tuntuukin.

Tänään kävin juoksemassakin, olen siis ylittänyt itseni. Ihana auringonpaiste, ja suuntasin kohti lentokentän pururataa, ja alkulämmittelyn jälkeen juoksin n. 100 metrin vetoja kuuden sarjoissa, yhteensä 18 kertaa. Ihan sairasta! Mun jalat painaa ainakin tonnin, ja eilinen jalkarääkki ei varmasti helpottanut asiaa. Mutta, hampaat irvessä juoksin, en antanut periksi. Vauhti ei ollut yhtä lennokasta kuin viime viikolla, mutta ensi lauantaina sitten uudestaan, toivottavasti kevyemmillä jaloilla. Lonkankoukistajat on jumittaneet viime päivinä aika pahasti, ja niihin ei taida auttaa muu kuin venyttely. 
Löytyykös teiltä hyviä venyttelyvinkkejä/linkkejä?

Fustran parissa treenejä taitaa olla jäljellä enää kuusi kertaa, eli parisen viikkoa. Mihin tää aika oikeesti on menny? Vastahan mä aloitin, ja taistelin sen puisen kepin kanssa ja puuskutin punaisena tunnista toiseen. Nyt keppi jo kääntyy paremmin, ja useinmiten siihen asentoonkin kuin haluan. Mutta tekemistä vielä riittää! Kropassa huomaa muutoksen senttien ja kilojen osalta myös ryhdissä, joka on siirtynyt salilta myös arkipäivään, ja sehän se tärkeä juttu onkin! Kunto on parantunut viikkojen varrella huimaa vauhtia, ja välillä aina itsekin unohtaa sen, että nyt mä oikeesti jaksan ja pystyn. Vaatteet roikkuu päällä, mutta uusia vaatteita ajattelin ostaa vasta myöhemmin, sitten kun oikeasti näkee mihin tää muutos jatkuu...

Synttäritkin lähestyy, hui! Tämä koko elämäntapamuutoshan sai alkunsa siitä kun tajusin elokuussa, että MÄ oikeesti täytän kohta 30, ja ajattelin sitten aloittaa uuden vuosikymmenen hieman erilaisessa kunnossa! Toki nyt jo voin sanoa, että paluuta entiseen EI ole, vaan tää on nyt vallitseva suuntaus, niin hyvän fiiliksen tosta treenaamisesta ja itsensä haastamisesta oikeesti saa. En tahdo vaihtaa tätä mihinkään. Synttäreitä juhlitaan helmikuun alussa, juhlapaikka varattu ja osa kutsuista laitettu jakoon, eli todelliseksi tää vanheneminen vaan muuttuu, ei voi mitään! Tarkemmin juhlia ajattelin alkaa suunnittelemaan sitten talven koittaessa, ja joku ihana mekkokin pitäisi löytää, varmasti monta kokoa pienempi kuin nykyiset, aika ihanaa!

Loppuun vielä lauantain piristykseksi kuva minusta, muutama vuosi sitten :) 
Nää lapsuuskuvat on vaan niin mahtavia, hymy tulee kasvoille väkisin. 
 
Ihanaa viikonloppua siis kaikille, nauttikaa raikkaasta syysilmasta!

maanantai 1. lokakuuta 2012

Itkua & naurua...

...niistä on tämä maanantai tehty!

Aika tunteiden sekamelska tämä maanantai! Ollaan menty kyllä ääripäästä toiseen, ja varmasti mennään vielä useamman tunnin ajan, ennen kuin nää asiat oikeesti sisäistää!

kuva täältä
Fustraa oli taas tänään luvassa. Viikonlopun jäljiltä jalat, varsinkin pohkeet ja takareidet oli vielä tosi jumissa, ja JOO olin venytellyt reippaasti, kyllä! Ei auttanut, juoksumatolle vei tieni, ja hei, mähän juoksin. Ei se nyt ollut mitään kevyttä ja gasellimaista menoa, mutta voi sitä jo juoksuksi kutsua. Ja vieläpä jaksoin, joo! En epäillyt itseäni vaan annoin mennä, mahtavaa! Reilu tunti piti sisällään myös olkapäitä, ojentajia, hauista ja takareisiä, ja tietenkin niitä vatsoja! Ollaan lähes joka kerta tehty vatsoja jollain uudella tavalla, ja tänäänkin oli vuorossa ihan uusia juttuja. Tykkäsin ja toimi, todellakin!

Fustran parissa mennään puolessa välissä, joten tänään oli luvassa Inbody-mittaus. HUI!
Eka mittaus oli kuukausi sitten kun homma aloitettiin, ja kuten taisin mainita aikaisemmin, EN ole alun tuloksista ollut tietoinen. Painosta tiesin se mitä se oli ollut elokuussa, mutta kaikki mitä on tapahtunut kuukauden aikana on ollut minulle kysymysmerkki. Puntarilla olen käynyt usean kerran viikossa, mutta vain PT on tulokset nähnyt. Toki huomaanhan minä, että kiloja ja senttejä on lähtenyt, kun vaatekaapista löytyy vain verkkarit jotka kestää jalassa :) ja nekin aika huonosti...

Eli, paino on tippunut elokuusta reilu 10 kiloa! Siitä kun Fustra aloitettiin paino on tippunut reilu 6 kiloa! Siis neljässä viikossa, uskomatonta! Ja sitten tuli nauru! Hymy levisi korviin ja siellä se on edelleen! Tässä projektissa ei edelleenkään ole kyse vain kiloista ja senteistä, vaan paljon kaikesta muusta, mutta hei, onhan noi mahtavia tuloksia, turha sitä on kieltää! Rasvamassa kropasta oli myös pudonnut ja paljon, ja lihasmassaa saatu lisää. Tarkemmin tuloksista myöhemmin, mutta tässä vain pintaraapaisu siihen mitä paperi tänään kertoi. Ei siis ihme että tää tyttö oli yhtä hymyä :)

Ja sitten tuli itku! Matkalla kotiin mä sen tajusin. Mä oon tehny ihan valtavasti töitä kuukauden ajan. Kieltäytynyt kaikista herkuista, syönyt tunnollisesti ohjeiden mukaan ja treenannut kuudesti viikossa. Se olen oikeesti MINÄ kuka nää tulokset on saanut aikaan, ihan ite, ei kukaan muu! Itku ei siis ollut negatiivista, vaan mä oikeesti itkin ilosta ja siitä onnistumisen tunteesta. Mä oon laittannu itteni likoon 110 % ja onnistunut. Matka on vielä pitkä, mutta nyt mä uskon konkreettisesti että voin saavuttaa ja vaikka kuinka paljon, jos vain itse siihen uskon! Ja mähän uskon!

Kaunis kiitos kuuluu taustajoukoille, ja ennenkaikkea mahtavalle PT:lle, joka jaksaa kannustaa mua eteenpäin! En mä ois tähän astisiin saavutuksiin pystynny yksin, en mitenkään! KIITOS! Onneksi yhteinen matka jatkuu vielä, itkettäs varmaan paljon enemmän jos tää loppuis tähän! Ihanan paljon rankkoja treenejä, uusia liikkeitä, hikeä, itsensä likoon laittamista ja kipeitä lihaksia, niitä on onneksi vielä luvassa ja paljon! Kiitos myös kaikille läheisille ja teille lukijat mahtavista kommenteista, niiden voimalla jaksaa eteenpäin!

kuva täältä
Mahtavaa viikkoa siis kaikille, 
nauttikaa elämästä ja uskokaa oikeesti itseenne!