Auringonpaistetta ja poutapilviä!

Vapaapäivä!

Pakkasta -5!

Aurinko!

Mä sanoisin, että aika täydellistä! Alunperin suunnitelmiin tälle päivälle liikkumisten muodossa kuului vielä eilen illalla salille lähteminen päivällä, kun kerrankin se olisi mahdollista, mutta herätessä kun katsoin ulos ja huomasin ihanan auringonpaisteen suunnitelmat muuttuivat heti. Eikä kaduta yhtään!

Tänään siis kävin hiihtämässä! Niin, hiihtäminen ja minä samassa lauseessa, aika uskomatonta mutta totta! Sain kummiltani lainaan sukset ja monot ja kerran olen niitä tälle talvelle jo ulkoiluttanut. Hiihtäminen ensimmäisellä kerralla oli aika hauskaa ja tänään vielä hauskempaa, syynä siihen varmasti tuo ihana aurinko ja merkit keväästä!

Olen känyt Lapissa lähes joka talvi, ja viettänyt siellä aikaa myös töiden merkeissä. Hiihtäminen siellä olisi ollut olosuhteiden puolesta täydellinen harrastus ja latuja vaihtelevine maastoineen ympärillä satoja kilometrejä. No eipä tullut hiihdettyä. Lomien aikana aina se pakollinen suksien ulkoiluttaminen kertaalleen, ja aina se oli yhtä tuskaa. Mukana olleet muistavat varmaan puhinani ensimmäisessä ylämäessä, olin varmasti hulvatonta seuraa! Mummot ja papat hiihtivät jatkuvasti ohitseni ja hiihtäminen oli oikeasti todellista pakko pullaa! Siihen varmasti vaikutti 20 kiloa enemmän painanut kroppa sekä kunto, joka oli tuolloin aika pohjalukemissa!

Toisin oli tänään! Hiihtäminen tuntui rennolle, vaikka tekniikka oli varmasti jotain ihan muuta kuin pitäisi, ja fiilis koko lenkin ajan oli täydellinen! Nautin joka potkusta ja joka metristä jonka menin eteenpäin. Suksi kulki loistavasti ja aurinko lämmitti poskia, ja linnutkin vielä lauloivat, tunsin itseni oikeasti aika onnelliseksi. Minä, 30-vuotias, elämänsä kunnossa, hiihtämässä täydellisessä kevät ilmassa. Eli, menen siis uudestaankin kuluttamaan lentokentän hiihtolatuja, eli jos näet minut ja punaiset sukseni, saa tulla moikkaamaan!

kuva täältä

Joten ihanaa loppuviikkoa kaikille! 

Toivon, että aurinko paistaa teidänkin päivässänne yhtä lämpöisesti kuin täällä.

Kevättä kohti?

Muutaman viikon hiljaiselon jälkeen on aika taas päivittää kuulumisia.
Arki on tasaista puurtamista, ja vuorokauden tunnit täyttyvät töistä, töistä ja töistä. Kuinkas muutenkaan.
No onneksi hieman vapaatakin löytyy, ja se vietetään sitten kotoillen tai urheillen.
Pakkasta on taas ollut ihan mukavasti, viime yönäkin naapurin mukaan reilu 25 astetta. Alkais jo riittämään.
Rakas pikkuautoni on hyvin jaksanut palvella minua koko talven ja kestänyt ne yli 30 asteen pakkasetkin, mutta tänä aamuna se sitten sanoi sopimuksen irti, tai siis akku sanoi! Siellä se nyt laitailee voimia uuteen nousuun, ja jännityksellä odotellaan joskos se sitten illalla starttaisi uuteen päivään.

Rakas pikkuautoni viime syksynä

Aurinko paistaa kyllä ihanasti, mutta pakkasta saisi olla se reilu 10 astetta vähemmän, eikö? Mutta kyllä se aurinko jo lämmittää, ihan vähän tosin, mutta kuitenkin. Täällä Lappeenrannassa on tuohon Saimaan jäälle tehty luistelureittejä sekä kävelypolkuja, ja Linnoituksessa näyttää olevan upeat pulkkarinteet. Eli heti kun pakkasta on pikkaisen vähemmän lähden tutustumaan Saimaan jääreitteihin sekä pulkkamäkeen. Mutta vielä pitää tyytyä sisäliikuntaan, harmillista.

Vapaapäivän ja auringon paisteen kunniaksi piti vähän leipoakin. Tänään oli vuorossa ihanan maukkaat porkkanamuffinit, ja resepti löytyi Pirkan ruokalehdestä, eli täältä. Hieman tuunasin reseptiä, ja raastoin mukaan yhden luomuappelsiinin kuoren ja mehun laitoin myös taikinaan. Lisäksi hieman vaniljasiirappia korvaamaan sokerin määrää. Lopputulos on kieltämättä aika herkullinen, nam. Kuva ei toki vastaa ihan lehdessä olevaa, mutta eihän se nyt tärkeintä ole, vaan se MAKU.

Aurinkoista viikonloppua kaikille!