Loma Levillä

12 tuntia.

900 kilometriä.

Huonoa ajokeliä.

Loputtomilta tuntuvia suoria tiepätkiä.

Lopultakin perillä ja edessä LOMA!

Kuten aikaisemmin mainitsin, oli tänä vuonna tiedossa loma Lapissa, muutamien vuosien tauon jälkeen ja tällä kertaa suuntana Levi. Huomasimme marraskuun Ski Expo-messuilla loistavan majoitustarjouksen Levin Lomatähdillä, ja tätä tarjousta ei todellakaan voinut olla käyttämättä. Majoituksen hintaan kun kuului vielä kaksi hissilippua (loistava etu) ei tarvinnut paljon miettiä talviloman kohdetta ja ajankohtaa.

 

Talo, jossa meidän huoneisto sijaitsi näytti siis tältä. Keskellä kaikkea, näkymät rinteeseen, lyhyt kävelymatka palveluiden ääreen mutta silti erittäin rauhallinen sijainti. Levillähän useassa talossa on alakerrassa ravintola tai baari, mutta tässä ei onneksi ollut mitään.  Meille varattuna oli kaksio, 35,5 neliötä, juuri sopivasti tilaa kahdelle aikuiselle. Huoneistossa näppärän kokoinen keittiö ja hyvä varustelu, erillinen makuuhuone yläkerrassa, parveke sekä sauna. Myös takka oli huoneiston alakerrassa, mutta harmiksemme se oli savuttanut juuri ennen tuloamme aika pahasti, joten koko viikon ajan huoneistossa leijui vahva noen ja savun tuoksu. Onneksi suurin osa lomasta tuli vietettyä ulkona, joten haju ei suuremmin haitannut. Täältä löydät meillä olleen huoneiston.

Loman tarkoituksena oli lasketella mahdollisimman paljon ja nauttia raikkaasta ulkoilmasta. Ja se kyllä onnistui. Paikalle saavuimme lauantaina iltapäivästä, ja lähes 12 tuntia autossa istumista oli kyllä riittävä suoritus yhdelle päivälle, joten ensimmäiset laskut teimme vasta sunnuntaina. 

Muutama aste pakkasta ja rinteet huippu kunnossa! Sunnuntain vietimme rinteessä lähes koko päivän ja iltapäivästä pääsimme myös kuulemaan opettajan neuvoja. Itsellä edellisistä laskuvuosista on aikaa jo hyvä tovi joten kertaus tuli todella tarpeeseen. Asento oli aluksi aivan liian takapainoinen, ja muutamilla hyvillä vinkeillä sitä saatiinkin korjattua ihan kivasti. Voin muuten kertoa, että kun asento muuttui enemmän etupainoiseksi ja lantio työntyi enemmän eteen, alkoi hyvä hapotus myös reisissä. Rinnepäivä vastasi montaa kunnon jälkarääkkiä :) aamulla oli todellakin vaikeuksia nousta sängystä ja ensimmäinen lasku tuntui todella vaikealta!

Tässä muutamia kuvia viikon varrelta. Ja ikävä tuli heti takaisin Lapin maisemiin. Rinteet olivat siis 

loistavassa kunnossa ja laskijoita todella vähän. Olimme reissussa viikolla seitsemän, eli juuri ennen etelän hiihtolomia, ja ei ollut ruuhkaa rinteissä, tai ylipäänsä koko Levillä. Hissille ei tarvinut jonottaa ja yhtenä aamuna pääsimme tekemään vasta ajettuun rinteeseen ensimmäiset jäljet. Sitä iloa pääsee harvoin kokemaan.

Kaikki rinteet, eli 43 kpl, olivat avoinna koko viikon, ja melkein kaikki tulikin laskettua. Muutamana päivänä sumu, tuuli ja tuisku oli tunturin huipulla niin voimakas, että näkyvyys eteenpäin oli lähes nolla. Onneksi suurin osa ajasta tuuli oli suhteellisen rauhaisaa ja pakkasta onneksi koko loman aikana vain muutama aste. Tulikin mieleen, miltä mahtaisi tuntua viima tunturin huipulla jos mittarissa olisi pakkasta 20 astetta?

Kaiken kaikkiaan viikko Levillä oli hienoa aikaa!

Loma tuli tarpeeseen, sillä edellisen kerran viikon lomaa olen pitänyt huhtikuussa 2013. Kesälomaa siis jo odottaen. Viikko meni nopeasti, kuten loma yleensäkin. Sai nauttia ihanasta, puhtaasta ilmasta, lasketella upeilla rinteillä, nauttia huikeista maisemista jota ei vain voi vangita yhteen kuvaan, nukkua ja syödä hyvin. Eli kaikkea sitä mitä lomalla kuuluukin tehdä, eikö? Ihan varmasti Levi ja minä kohtaamme uudestaankin, toivottavasti ensi talvena.

Tässä vielä ihana idea ravintola Ämmilästä. Söimme täällä kahtena iltana, ja paikka, tunnelma, tarjoilu sekä ruoka olivat kyllä viimeisen päälle kunnossa. Siellä oli servetti painettu ikäänkuin postikortin muotoon, ja kortin lähettäjänä oli Ämmi. 

Ihana idea ja ihana ajatus. "Mulle solet koko pulla".

 

Kuvia ja fiilistelyjä olisi pidempäänkin tarinaan, mutta ehkä niistä lisää myöhemmin. 

Ai niin, ja olihan se ajomatka takaisin kotiinkin päin, eli:

12 tuntia.

900 kilometriä.

Huonoa ajokeliä.

Loputtomilta tuntuvia suoria tiepätkiä.

Lopultakin perillä, Kotona!

Ihanaa, keväistä viikkoa kaikille!