Kevättä kohti mennään eikä meinata!

Terveisiä maalta ja ihanaa kevättä kaikille!

Jäät on vielä järvessä, mutta ei varmasti tätä menoa enää pitkään. Tuntuu että kevät on läsnä hetki hetkeltä enemmän. Aamut ovat ihanan valoisia ja illat jatkuvat entistä pidempään valoisina. Viikonloppuna näki pihalla touhuilla vielä kahdeksankin aikaan, ja tuntuukin että muutama viikko sitten pimeä yllätti jo kotimatkalta töistä tullessa. Mutta nyt ei valiteta vaan nautitaan kevään tulosta, vaikka se tarkoittaakin valtavia katupölyjä ja siitepölyjen hyökkäystä, punaisia neniä ja ainaista niiskuttamista ja tukossa olemista. Toivotaan että tämä vaihe keväästä on tänä vuonna lyhyt, vaikka ennustukset muusta kertookin.

Elämä täällä rullailee ihan mallillaan, normaaleissa tunnelmissa. Töissä aherretaan maantaista perjantaihin, toimistorytmiä eletään pääsääntöisesti. Työ vie kyllä hyvin mukanaan, ja johan tässä on kohta vuosi oltu uusissa hommissa. Mielenkiintoista ja haastavaa.

Viikolla on pyrkinyt käymään salilla nyt parisen kertaa. Edelleen kotisali löytyy Lappeenrannasta, Huhtarista, ja uskoisin että sieltä se löytyy jatkossakin. Viime viikolla kävin salilla kahdesti ja tein ihan napakat treenit, ainakin tuntuivat vielä useamman seuraavan päivän ajan kropassa. Viikonloppuina pääpaino onkin sitten ollut ulkoliikunnassa ja viime viikonloppunakin kävin lenkillä neljästi, ilmat suorastaan pakottavat suuntaamaan ulos! Hyviä lenkkeilymaastoja löytyy suoraan kotiovelta ulos suunnatessa, ja saa lenkkeille ihanissa rantamaisemissa. 

 

Kuten aikaisemminkin olen maininnut, tennistä käydään pelailemassa edelleen viikottain. Ei sitä ehkä pelaamiseksi vielä voi kauheasti sanoa, mutta kivaa palloittamista ainakin. Olen käynyt myös muutamalla opetustunnilla, jos saisi tulevaisuudessa tekniikankin parempaan kuntoon, tietäisi mitä sitä oikein tekee! Kesää ja ulkokautta kyllä odotellaan innolla, ja kotini lähistöllä on hyvät mahdollisuudet pallottamiseen, ulkokenttiä löytyy useampi. Ulkona pelaileminen on myös huomattavasti edullisempaa kuin hallissa palloilu. Omat hyvät puolet toki kummassakin.

Tänään kävin Urheilu-Koskimiehen kevät karkeloissa ja katseeni kummasti osui ihanaan pinkkiin tennismailaan. Nykyinenkin maila on Babolatin, joten pitää alkaa tuumimaan josko tämä olisi ostoslistalla tulevaisuudessa. Eikö olekkin hieno? 

Koskimiehellä oli myös ihana valikoima Conversen uusia tennareita. Mahtavat värit, todellista piristystä kevääseen ja vielä niin harmaaseen katukuvaan. Mutta vielä jäivät niin maila kuin tennarit kaupan hyllylle. Kuinka kauan ne sieltä löytyy, sitähän ei vielä osaa sanoa!

 

Edessä on viikonloppu, ja ensi viikolla onkin jo pääsiäinen. Kesä on muuten ihan kohta, ja kesälomaan taitaa olla n. kaksi kuukautta enää, joten huimaa vauhtia on tämäkin talvi ja kevät kohta mennyt. Viime kesä menikin ilman lomaa, joten tulevan kesän kolmesta viikosta aion kyllä nauttia täysillä! Vielä ei ole mitään erikoisia suunnitelmia, muuta kuin elämäni ensimmäinen oopperakokemus Savonlinnassa, mutta vielähän tässä on aikaa suunnitella. Toisaalta, mukavaa on vain olla, ilman se kummoisia suunnitelmia.

Joten ihanaa viikonloppua kaikille. 

Edelleenkään en lupaa kirjoitteluita tiheään tahtiin, mutta yritetään nyt tsemppailla kesää kohti mentäessä!

Bodypump 84, toimiiko?

Taas on aika uusien ohjelmien, vihdoinkin!

Monessa blogissa on jo näkynyt kommentteja ja fiiliksiä uudesta ohjelmasta, joten kannan minäkin korteni kekoon ja kirjoittelen omat fiilikseni uudesta ohjelmasta. Huhtarissa, täällä Lappeenrannassa uusi ohjelma vaihtui siis eilen, ja minä olin tietenkin ensimmäisten joukossa testaamassa uutta ohjelmaa!

Alkulämmittelyt tuttuun tyyliin, herätellään koko kroppaa tulevaan treeniin. Itse pidin siitä, että tahti on rauhallinen, ja saa oikeesti keskittyä tekniikkaa eikä tarvi vauhdilla mennä eteenpäin. Itsellä painoja 2 x 5 kg. Kyykyt perussettiä! Edellisiin ohjelmiin verrattuna biisi on TOSI lyhyt, vain kaksi kierrosta, joten painoja voi laittaa ihan kunnolla, itsekin laitoin ihan liian vähän. Itse pidän tämän koko 84 ohjelman uudesta rytmityksestä, 3:1, joka toimii aika kivasti. Kyykyissä itsellä painoja 2 x 12,5 kg.

Rintasetti on sitä perinteistä, aika lyhyt biisi ja taukokin on vielä laitettu. Painoja saa laittaa taas reilummin, mutta sanokaa mitä sanotte, mä alan kaipaamaan perus punnerruksia tähän kohtaan. Itsellä painoja 2 x 6 kg. Selkäsetti on edellisiä paljon rauhallisempi tempoinen, mikä on vaan plussaa. Paljon soutuja leveellä otteella, joten takaolkapäät kiittää :) Itsellä painoja 2 x 8,5 kg. Ja biisinä perinteistä Bodypump-musiikkia:

Ojentajasetistä en oikein vielä osaa sanoa mitä mieltä olen, tykkäänkö vai en. Alkuun lyhyt osio tangolla, johon painoja voi laittaa oikeesti reippaasti, sitten uutena juttuna ojentaja kickbag soutu, menikö se jotenkin noin? Soutu toimi aika kivasti ja sai poltteen ojentajaan, täytyy vaan uskaltaa tehdä riittävän isolla painolla. Ehkä mä sittenkin tykkään tästä setistä :) Myös hauisosio herätti mielenkiintoa, sillä se on edellisiin ohjelmiin verraten paljon erilaisempi. Itse tein koko setin 2,5 kg levypainoilla ja sain poltteen lihakseen, juuri oikeaan kohtaan. Vaikka biisi on Pitkä, ei niin paha kuin ennalta ajattelisi. Seuraavalla kerralla otan kyllä 3 kg käsipainot ja haastan itseni!

Askelkyykkyjä tehdään sitten Rihannan tahtiin, ehkä parempiakin vaihtoehtoja löytyisi? Mutta muuten setti on toimiva! Itse kyykkäsin 2 x 5 kg levykiekot käsissä, ja suosittelen testaamaan, toimi hyvin vaikka tankoa ei ollutkaan niskassa. Lopussa sitten IHANIA hyppyjä, mä tykkään, mitä enemmän syke nousee sitä parempi fiilis :)

Olkapäät on kanssa tän ohjelman lemppari! Tosi rankka setti, mutta palkitseva. Alkuun kaipaamiani punnerruksia, sitten etunojassa tehtäviä soutuja takaolkapäille ja myös pec decit löytyy setistä. Tää on ehkä oma suosikkini koko ohjelmasta, koska naamaa saa vääntää irvistykseen viimeisten toistojen kohdalla jotta saa ne menemään! Vatsassa sitten perinteisiä rutistuksia, vinoja vatsalihaksia ja kylkilankkuja, ja lopussa vielä kävellään käsillä hooverissa, HÄH! Käykää testaamassa niin tiedätte. Ehkä näissä vois enemmän keskittyä vain muutamaan liikkeeseen kuin mahduttaa mahdollisimman paljon eri liikkeitä yhden kappaleen sisälle, omasta mielestäni tää meni jotenkin säätämiseksi...

Loppuun vielä venyttelyt IHANAN biisin tahtiin. Loppuen lopuksi pirteä ohjelma, jossa paljon "uusia" juttuja, ehkä juuri niitä mitä ollaankin kaivattu. Simppeleitä sarjoja, ja kiva kun voi oikeesti laittaa paljon painoa mm. kyykkyihin. Eli varmasti menen uudestaankin testailemaan, käykäähän tekin!

Ihanan pirteää viikkoa kaikille ja mukavia treenejä!

Maanantaita!

Se on sitten taas uusi viikko alussa. Miten nopeesti nää päivät meneekään, en ymmärrä? 

Viikonloppu vaan hujahtaa ohitse, ja ajatelkaa, kohta on JOULU! Siis tasan kolmen kuukauden kuluttua vedetään suklaata suu vaahdossa ja availlaan kaikkia ihania lahjoja (jos ollaan oltu kiltisti). Tässähän voisi saada ihan paniikin aikaan siitä mitä kaikkea pitäisikään tehdä :) Mutta ei, otetaan nyt ihan rauhallisesti ja aletaan panikoimaan lahjoista ja muista jutuista vasta joulukuussa. Kyllä minussakin asuu pieni jouluihminen, joka tykkää laittaa kotia joulukuntoon ja ostaa läheisilleen kaikkia kivoja pieniä paketteja. Tykkään myös tehdä lahjoja itse, joten pitää toivoa että jostain löytyy aikaa askarteluiden pariin tällekin syksylle.

kuva täältä

Viime viikko sujui vauhdikkaasti. Viikkoon mahtui kuudet treenit ja reilusti venyttelyitä, joista olen todella ylpeä, sillä ne ovat olleet aikaisemmin suuri kompastuskivi ja unohtuneet todella helposti. Mitä enemmän treenaa, sitä paremmin ymmärtää venyttelyiden suuren merkityksen. Niitä ei vaan voi unohtaa tai jos niin tekee, tuntee sen kyllä seuraavana päivänä kropassaan.

Fustra-treenit kulkee ihan mallikkaasti, ja PT:n mukaan editystä on tapahtunut. Yhteisiä treenejä on takana seitsemän kertaa, joten pian ollaan yhteisen matkan puolivälissä. Muutosta huomaan myös päivittäisessä arjessa, ja siitä että mietin ryhtiäni ja kroppani kantamista paljon arjen touhuissa. Töissä kiinnitän enemmän huomiota siihen miten istun ja miten esimerkiksi nostan tavaroita. Yritän pitää lavat takana ja vatsan jännityksessä, ja päivä päivältä se sujuu paremmin. Eli hyvin ollaan matkassa mukana. Vaikeitakin hetkiä mahtui viime viikkoon, turha sitä on kieltää, ja aivan liian monta kirosanaa pääsi suustani, joten anteeksi kaikilta tuskailuni kuulleilta vielä tätäkin kautta.

Sunnuntaina, eli siis eilen, meidän oli tarkoitus mennä juoksemaan, mutta vesisade, tai oikeastaan kaatosade muutti suunnitelmat. Toki, sehän on vain pukeutumiskysymys, mutta ehkä ihan hyvä että juoksua siirrettiin, sillä Lappeenrannassa satoi eilen taukoamatta KOKO päivän! Ei se mikään nautinto varmaan olisi ollut pinkoa pitkin urheilukenttää muutaman asteen lämmössä ja kaatosateessa. Juoksu vaihtui siis salitreeniin, ja pääsin testaamaan uutta X-method ryhmäliikuntatuntia joka saapuu Huhtariin toivottavasti jo tämän syksyn aikana. PT:ni oli ollut koulutuksessa asian tiimoilta ja tottakai minä, innokkaan tietämättömänä olin valmis testaamaan mistä hommassa on kyse. Treenistä kertoo paljon se, jos muistutetaan että ÄLÄ syö mitään ennen treenejä! Myönnän, puolessa välissä etsin katseellani roskista salin nurkasta, mutta onneksi se jäi vain etsimisen asteelle. Tarkemmin eilisestä treenistä kerron myöhemmin, mutta voin todeta, että WAU!

Tänään jatketaan Fustran parissa, ja muutoinkin viikko menee tutun, hyväksi havaitun kaavan mukaan. Mukavaa viikkoa siis kaikille, ei anneta sateen ja harmaan syksyn haitata!

Tässä vielä pieni muistutus meille kaikille:

kuva täältä

Bootcamp

Kuva täältä

Tarjoaako teidän liikuntakeskuksenne kyseisiä tunteja? Omalla kotisalillani Bootcamp-tunteja on ollut tarjolla jo jonkin aikaa, ja muutaman kerran viikossa olevat tunnit ovat lähestään aina täynnä. Ainakin naisten pukkarissa keskustelut kyseisestä tunnista ovat olleet varsin monipuoliset; toinen pitää sitä parhaana tuntini ikinä ja toinen silkkana nöyryytyksenä, mutta mielipiteitähän on monia. Oma mielipiteeni tällä hetkellä on jotain noiden kahden välistä. Kävin siis testaamassa tunnin ensimmäistä kertaa eilen, ihan jo ennakkoon, sillä syyskuussa alkavaan harjoitteluun kyseinen treeni kuuluu kahdesti viikossa.

Oma liikuntani on aina ollut hyvin mukavuudenhaluista, myönnettäköön. Ei ole haitannut vaikka ei niin hiki ole tullutkaan, ja verenmaku suussa paahtaminen on ollut poissa ohjelmasta vuosia. Voisin nimittää itseäni sunnuntai-liikkujaksi, joka urheilee omalla mukavuustasollaan, ja varoo menemästä oman mukavuustason ulkopuolelle. Ehkä juuri tämä oli se syy, mikä ennen eilistä tuntia hieman huoletti. Sillä Bootcamp-tunti on kaikkea muuta kuin omalla mukavuustasolla liikkumista, ja vaikka ajattelit ottavasi rennosti ja rauhallisesti, huomaat jo alkulämmittelyiden aikaan paahtavasi verenmaku suussa. Minua oltiin varoiteltu ennakkoon, että ensimmäiset kerrat kannattaa ottaa sitten ihan iisisti, ja mitä vielä, pah! Ehkä se oli tyhmää, mutta olin todellakin oman mukavuustasoni ulkopuolella, ja se oli MAHTAVAA!

60 minuuttia siis silkkaa rääkkäystä ja nöyryytystä, sitä Bootcamp-tunti todellakin on! Itsensä saa laittaa likoon 110 % koko treenin ajan, ja syke pysyy korkealla, se on varma. Tunti koostuu siis alkulämmittelystä ja sen jälkeen tehtävistä pattereista. Ensimmäisessä patterissa liikkeitä on neljä ja jokaista liikettä tehdään ensin 20 kertaa, sitten 16, 12 ja 8 kertaa. Jokaisen välissä tietenkin pieni huili- ja huikkatauko, ja sitten taas mennään. Näitä neljän liikkeen pattereita on siis kaksi, ja erilaisten liikkeiden avulla koko kroppa käytiin hyvin läpi tunnin aikana, ehkä liiankin! Liikeinä oli mm. ojentajapunnerruksia, hauista, erilaisia kyykkyjä, vatsoja, askelkyykkyjä, hyppyjä...suoraan sanottuna en mä ees muista kaikkia! Meillä käytössä oli muutaman eri painoisia kahvakuulia ja sitten vaan se tärkein, oman kropan paino!

Kuva täältä

Tunti on hektinen! Kelloa ei paljon tarvinnut katsoa, sillä lyhyiden taukojen aikana ainut keskittyminen oli sykkeen saamiseen hieman alemmas ja vesipulloon + pyyhkeeseen! Hiki tuli! Paita oli hiestä märkä, ja kaverin sykemittarikin lakkasi toimimasta ensimmäisen patterin jälkeen. Kanssa treenaajien ilmeet kertoivat enemmän kuin tuhat sanaa; vieläkö monta jäljellä. Ohjaaja tunnilla oli mitä mahtavin, ja sen tälläinen tunti mielestäni vaatiikin. Ohjaajan on oltava sopivassa suhteessa rääkkääjä ja tsemppaaja. Huhtarissa ainakin ohjaajien valinta kyseiselle tunnille on mennyt mielestäni nappiin!

Kenelle siis Bootcamp-tuntia suosittelisin? No KAIKILLE! Meille, jotka liikkuvat omalla mukavuustasolla, sekä teille jotka haastatte itseänne treeni toisensa perään. Ehkä minäkin muutun asteittain, ja oma mukavuustasoni muuttuu syksyn aikana, toivon ainakin niin. Tunnilla EI tarvitse olla huippukuntoinen, vaan tunnilla pärjää varmasti kuka vaan. Jos minä selvisin, tekin selviätte!
Olo tunnin jälkeen on huikean energinen. Sitä tunnetta ei voi kuvailla, se pitää jokaisen itse kokea. Haparoivin askelin pääsin kotiin, ja onneksi jaksoin vielä venytellä illalla, muutoin en olisi varmaan päässyt aamulla sängystä ylös. Veden juonnin jätin illalla liian vähäiseksi, siitä muistutti yöllä alkanut migreeni, mutta se on ihan omaa syytä.

Haastan itseni Bootcamp-tunnilla siis uudestaankin, heti ensi viikolla. Aamutreeninä tämä toimisi varmasti kaikkein parhaiten, kuten kuvakin kertoo! Energistä viikkoa!

Kuva täältä

3.9.2012 se alkaa!

Niin mikä, no FUSTRA-harjoittelu täällä Huhtarissa!
Nyt se on virallista ja eka epävirallinen tapaaminen takana, joten nyt syksyn ja seuraavan puolen vuoden projektin voi julkaista ja jakaa eteenpäin! Mä oon NIIIIIN innoissani!

Kuva täältä

Mielestäni tämä teksti kuvastaa hyvin sitä, mitä mielessäni on liikkunut viimeiset viikot!
Ja ennenkaikkea se, että se ensimmäinen askel pitää uskaltaa vaan ottaa ja uskaltaa aloittaa jotain uutta.
Eli syyskuun alusta on tasan puoli vuotta siihen, kun se maaginen 30-vuotta napsahtaa mittariin.
Haluan siis nähdä mitä kaikkea puolessa vuodessa voi saavuttaa jos oikein tahtoo ja uskoo! Tämä ei ole mikään "laihdu X määrä kiloja tai pudota X määrä senttejä" tietyssä ajassa projekti, vaan pidemmälle tulevaisuuteen tähtäävä projekti, jonka avulla toivottavasti:

- jaksan tulevaisuudessa paremmin työelämässä

- olen energisempi vapaa-ajalla

- löydän liikunnan ja treenaamisen ILON, ja saan liikunnan pysyväksi osaksi elämääni

Mitä kaikkea muuta seuraavat puoli vuotta tuo tullessaan, sitähän ei vielä voi tietää, mutta uskon vahvasti että yllämainitut "tavoitteet" käyvät toteen. Uskon myös, että Fustran ja kaiken muun (mitä en vielä edes tiedä) seuraavien kuukausien aikana tapahtuvan liikkumisen avulla parannan myös merkittävästi kuntoani, opin syömään "paremmin" sekä pudotan muutaman kilonkin! Eli aika kokonaisvaltainen projekti on tiedossa.

Kuva täältä

Seuraavat puoli vuotta EIVÄT ole helppoja, tiedän sen jo nyt. On yhdistettävä koti, työ ja treenaus, ei helppoa mutta EI mahdotonta! Tiedän myös, että huudan syksyn aikana monta kertaa kivusta ja tuskasta, ja itseni tuntien tahtoisin heittää hanskat tiskiin monta kertaa, mutta EN aio luovuttaa! Toivon, että varsinkin tässä tunteessa ja ahdistuksessa auttaa PT ja kotijoukot, jotka piiskaavat eteenpäin. Tiedän myös, että syksy
tuo tullessaan paljon ilon hetkiä, ja onnistumisen tunteita; " mä tein sen, jaksoin, onnistuin". Uskon myös, että näiden ilon hetkien kautta vastoinkäymiset jaksaa paremmin, ihan niinkuin elämässäkin yleensä!

Blogi EI muutu vain Fustraa ja treenaamista käsitteleväksi, älkää pelätkö, mutta varmasti kirjoitukset uudesta elämäntavasta lisääntyvät, ja tietenkin haluan jakaa ne ilon hetket kaikkien kanssa, kuin myös sitten ne väsymyksen ja turhautumisen tunteet. Varmasti mukaan mahtuu myös paljon ruokajuttuja, sillä syöminenkin on muuttumassa tässä syksyn aikana aika kokonaisvaltaisesti. Tää on ehkä se juttu, mikä pelottaa mua eniten, mutta katsotaan tarkemmin syyskuussa sitäkin kunhan saan tarkat ruokavaliot ym.

Eli tämmöinen projekti alkaa parin viikon kuluttua, hieman pelottaa ajatus siitä mihin olen lupautunut, mutta olen 100 % varma, että lopputulos sitten joskus helmikuussa on palkitseva, kaikin tavoin! Nyt jo tiedän sen verran, että ekat viikot mennään Fustran tiimoilta pari kertaa viikossa yhdessä PT:n kanssa, ja sitten siihen vielä pari omaa urheilukertaa (näillä näkymin BootCamp, josta nään jo kauhukuvia valmiiksi). Määrät sitten muuttuvat kun nähdään kuinka "jumiin" mä meen tästä ja miten jatketaan, HUI!

Eli näihin kuviin ja tunnelmiin...

Kuva täältä

Sataa, sataa ropisee....

Aika pirteet kesäkelit, vai mitä ootte mieltä?

Vettä sataa nyt jo ties kuinka monennetta päivää putkeen, mutta ei tälle vaan voi mitään. Ihmiset suree facebookissa ja keskustelupalstoilla, kuinka loma menee piloille kun ilmat on niin huonot, WHAT??? Uskomatonta aina lukea tuollaisia keskusteluja, vaikka myönnettäkööt, että tottakai sitä lomaa viettäisi paljon mielummin hieman lämpimämmissä tunnelmissa, ja olisihan se kiva että aurinkokin paistaisi.

No pääasia mielestäni on se, että on LOMA. Viikon päästä takaisin töiden pariin, ja jos ihan rehellisiä ollaan niin voisihan tätä leppoista elämää jatkaa vielä muutaman viikon. Elokuun lopussa odottaa kuitenkin vielä yksi lomaviikko, joten ehkä sitä pitää minunkin mennä töissä kääntymään! Ja tietenkin on mukava nähdä työkavereita pitkästä aikaa, ja kuulla tietenkin herkullisimmat juorut :)

Kun nämä säät ei sitten oikein suosi, on onneksi valtavasti muutakin tekemistä! Itse olen ollut Lappeenrannan kirjaston vakioasiakas viime viikot, ja lukeminen on kyllä aivan mahtavaa. Villasukat jalkaan ja torkkupeiton alle, ja hyvä kirja kainaloon. Ei paljon haittaa sade! Tänä kesänä luettua on tullut mm.

Tuomas Vimma ja Raksa, aivan loistava kirja, vaikka rakennusalasta en mitään ymmärräkään. Yksi lempparikirjailijoistani, lisätietoja täältä.

Enni Mustonen on aina yhtä loistava. Teoksia löytyy todella paljon, ja ne on ihania kuvauksia maamme historiasta naisten kertomina. Ennistä lisää täältä

Nämä olivatkin sitten uusia tuttavuuksia, ja osa vielä kesken, mutta oivia kesäpokkareita

Jos kirjankansi on tällainen, ei sitä voi jättää hyllyyn, eihän? Kirja itsessään ei kuitenkaan vielä ole sytyttänyt toivotulla tavalla, mutta katsotaan...

Sofi Oksasen teoksiin en ole vielä tutustunut, ja tämäkin odottaa vielä pöydän kulmalla, ehkä sitten loppuviikosta?

Muutakin voi sateella tehdä kuin lukea. Itse olen kuluttanut ahkerasti Huhtarin liikuntakeskuksen ovea, ja viikottaisia liikuntakertoja on kertynyt 3-5, mikä on normaaliarkeen verraten varsin juhlava määrä. Voisin jopa sanoa, että olen suhteellisen ylpeä itsestäni :) Hauska myös huomata, kuinka myös muut ihmiset ovat löytäneet jumpata tällaisillä ilmoilla. Ei uskoisi heinäkuussa jumppien olevan niin täynnä kuin nyt. Eilenkin hikoili varmasti lähemmäs 40 reipasta BodyPump-tunnilla. Mahtavaa!



Parin viikon takainen Fustra-kokeilu sai kyllä aika mietteliääksi oman kehon ongelmista, ja siitä miten niitä voisi parantaa. Sai myös samalla ajattelemisen aihetta sillä, että kuinka ainutkertainen tämä kroppa oikeasti on, ja miten paljon se hyvinvoinnin eteen voisikaan tehdä. Mietin myös sitä, että jos ja kun työelämässä pitäisi jatkaa vielä n. 35 vuotta (mikä kuulostaa aivan järkyttävälle) miten kroppa sen kaiken jaksaa, jos sitä ei huolla kunnolla. Kaikkihan me tiedämme, kuinka mahtava olo jumpan jälkeen tulee, mutta miten se lähteminen silti on niin perkeleen vaikeaa?
No tästä kaikesta pohdinnasta lisää myöhemmin, sillä "suuria" päätöksiä on nyt tehty, mutta palataan niihin ensi kuussa :)

Pirteää viikkoa kuitenkin kaikille, säästä huolimatta!!!

Fustra, mitä ihmettä?

Sain maanantaina mielenkiintoisen puhelun. Olin osallistunut Huhtarissa arvontaan, jossa palkintona oli tutustumistunti Fustra-harjoitteluun. Mitä ihmettä, oli ensimmäinen ajatukseni? Enhän minä koskaan voita mitään, ja nyt kun voitin niin palkinto on jotain sellaista mistä en ole edes kuullut. Olin toki nähnyt mainoksen salilla, mutta en ollut kiinnittänyt siihen sen suurempaa huomiota. Mutta onneksi on Google, pelastava enkelini, josta löytyikin paljon tietoa hommasta. Mutta rehellisesti sanottuna, kyllä tänään oli perhosia vatsassa kun suuntasin kulkuni salia kohti.

Kuva Forever

Tänään Kimmo sitten odottelikin minua ja harjoittelu sai alkunsa. Viime päivinä lehdissä on ollut mm. Kaija Koon sekä Yö-yhtye Olli Lindholmin kommentteja harjoittelusta, joten innokkain mielin kokeilemaan.

Alkuun lämmöt crosstrainerilla, jota olin "juossut" aikaisemmin ihan väärin, eli hyvät lähtökohdat koko hommaan! No mutta suunta eteenpäin ja rohkeasti kokeilemaan. 

Fustra metodin lähtökohtana on ensin aukaista dynaamisia venytyksiä käyttäen lihakset, jotka estävät hyvän ryhdin. Tämän jälkeen aletaan vahvistamaan heikkoja lihaksia, jotka aiheuttavat epätasapainon kehossa. Ai miten niin alaselkäni on usein jumissa ja niskahartiaseutu jumittaa? Notkeus onkin sitten ihan omaa luokkaansa, ja tuntuu että enemmän muistutan rautakankea kuin ihmistä :)


Voin sanoa rehellisesti, että en ole koskaan hikoillut yhtä paljon kuin tämän tunnin aikana. Monesti teki huutaa hoosiannaa, mutta sinnikkäästi yritin taivuttaa itseäni oikeisiin asentoihin. Tekeminen oli varmasti vähän niin ja näin, ja monet liikkeet vaativat usemman yrityksen onnituakseen edes jotenkin. Huomasin tunnin aikana, että ajatukseni suhteellisen OK kunnosta, oli syytä haudata. 

Kirjoittamalla ei oikein saa kuvaa siitä mitä tunnin aikana tapahtui, joten videot puhuvat puolestaan! Ja voin kertoa, että vatsalihakset tärisivät kyllä kokoajan. Ajatus onkin, että syvät lihakset ovat jännityksessä ja tuki liikkeisiin saadaan juuri keskivartalosta. Liikkeet olivat tehokkaita, ja vaikka tein niitä vain muutaman, hiki puski pintaan. Entäs sitten kun toistojen määrä on 10 tai yli? Kimmo kuitenkin jaksoi tsempata ja näyttää uudestaan ja uudestaan liikeradat kuntoon. Parasta on ehkä se, että tästä tunnista sai monia liikkeitä mukaan kotiin tai seuraavalle salikerralle. Yksinkertaisia liikkeitä, mutta oikein tehtyinä SUPER tehokkaita!


Reilu tunti, ja tämä tyttö on ihan poikki! Vatsalihakset tärisevät ja huomenna varmasti kolottaa joka paikkaa, mutta mikä olo! WAU! Olo on energinen ja ryhti tuntuu olevan suoremmassa kuin aamulla, eli rinta rottingille ja vatsa sisään! Homman juttuhan on personal-trainer toiminta, eli ei yksi kerta ihmeitä saa aikaan, sehän nyt on selvä! Kallista lystiä, se on selvä, mutta jos kyseessä on oma hyvinvointi ja kropan kuntoon saaminen, joka on se ainut ja ainutkertainen, niin silloinhan ei pitäisi puhua rahasta, eihän? Joten ehkä minäkin uskaltaudun trainerin pakeille uudestaan, ja opettelen kantamaan kroppaani uudella ryhdillä. 

Eli kiitos vielä kerran Huhtari ja mahtava traineri-Kimmo.

Kuva Fit