Minun vuoteni 2012!

No niin, niin se vuosi vaihtuu taas kerran, ja muutamien tuntien kuluttua eletään jo vuotta 2013.
Millainen vuosi onkaan takana? 365 päivään on mahtunut paljon kaikkea, iloa ja valoa, onnea ja onnistumisia, surua ja itkua, pelkoa ja turhautumista, menettämisiä ja saavuttamisia...paljon kaikkea siis!

Päällimmäisenä ajatuksena vuodesta 2012 on kuitenkin suuri ILO!
Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, ja nyt voin ilokseni todeta, että tavoitteet on saavutettu!
Alennusmyynnistä löytyi farkut kokoa 29/32, koko jota en ikimaailmassa olisi uskonut koskaan laittavani jalkaan. Kerrataan vielä, että vuosi sitten ja vielä elokuussakin farkkujen koko oli 33/32.

Senttejä on siis tänä vuonna kadonnut ja paljon. Mihin ne ovatkaan matkanneet, en edes tahdo tietää. Kiloja on myös karissut ja paljon, enkä kaipaa niistä yhtään takaisin. Lähtöpaino elokuussa keikkui hieman yli 90 kilon, joka on 172 pitkälle naiselle PALJON, paljon liikaa. Tällä hetkellä salin vaaka näyttää reilua 70 kiloa, eli johonkin on melkein 20 kiloa kadonnut, ja missä ajassa, vain muutamissa kuukausissa. Kroppa näyttää oikeasti aika kivalle, jaloista alkaa löytyä muotoa (ei enää niin paljon läskiä) ja käsistä erottaa jo lihakset, oikeasti! Vielä sitä hieman hämmästyy miltä oma peilikuva näyttää, mutta päivä päivältä alkaa se näyttämään tutummalle, ennenkaikkea Omalle!

Helppoa tämä ei kuitenkaan ole ollut, mutta helpompaa kuin luulin. Laihduttaminen ja kropan, sekä elämäntavan muuttaminen on ISO projekti, joka vaatii aikaa, kärsivällisyyttä ja pitkää pinnaa. Muutoksia EI tapahdu yhdessä yössä, mutta itse voin todeta että kaikki tapahtui paljon nopeammin kuin mitä ikinä olisin uskonut. Se on vaatinut kurinalaista elämää, säännöllisiä ruokailurytmejä, tiukkaa kaloriseurantaa ja paljon paljon treenaamista, kovaa! Ei se aina mukavaa ole ollut ja itku on ollut lähellä monesti, ja välillä hiipi esiin ajatus, onko minusta tähän ollenkaan? Mutta hemmetti, oli minusta ja ON edelleen!

Fustra ja sen avulla löydetty ILO liikuntaan on vienyt mukanaan. En olisi ikinä uskonut, että MINÄ liikun viisi-kuusi kertaa viikosta, silkasta ilosta, ja se ei todellakaan ole mitään pakko pullaa! En olisi ikinä uskonut, että jaksan nostaa sellaisia määriä painoja kuin mitä nostan nyt, saati sitten että jaksan vetää tunnin kuin tunnin täysillä, ilman että oksennan puolessa välissä tai nään tähtiä tunnin jälkeen. Bodypump, Bootcamp, X.method, kuntosali, sanokaa treeni, MÄ oon mukana!Mitä rankempaa, sitä parempaa!

Mitä sitten toivon vuodelta 2013? 
Toivon, että vuosi tuo mukanaan paljon Onnea ja Iloa elämääni. Toivon, että nautin treenaamisesta ja liikunnan tuomasta hyvästä olosta entistä enemmän, ja vire tähän uuteen elämäntapaan säilyy. Mitään konkreettisia tavoitteita ei ainakaan vielä ole mieleeni piirtynyt, mutta voi olla että niitä tulee vuoden edetessä, ehkä sitä jotain hullua ja repäisevää pitää keksiä ja haastaa itsensä ihan kunnolla. Toivon myös, että pysyn terveenä ja kroppa kestää kunnossa matkallani. Tietenkin toivon myös, että saan viettää paljon aikaa läheisteni kanssa ja saan osakseni rakkautta.

Ihanaa vuotta uutta teille kaikille, jotka olette blogiani käyneet lukemassa ja olleet mukana matkallani tähän asti. Kirjoittelut eivät todellakaan lopu tähän, vaan jatkuvat toivottavasti entistä aktiivisemmin ensi vuonna. Nauttikaa elämän pienistä iloista ja eläkää hetkessä!

kuva Evita