maanantai 24. syyskuuta 2012

Maanantaita!

Se on sitten taas uusi viikko alussa. Miten nopeesti nää päivät meneekään, en ymmärrä? 

Viikonloppu vaan hujahtaa ohitse, ja ajatelkaa, kohta on JOULU! Siis tasan kolmen kuukauden kuluttua vedetään suklaata suu vaahdossa ja availlaan kaikkia ihania lahjoja (jos ollaan oltu kiltisti). Tässähän voisi saada ihan paniikin aikaan siitä mitä kaikkea pitäisikään tehdä :) Mutta ei, otetaan nyt ihan rauhallisesti ja aletaan panikoimaan lahjoista ja muista jutuista vasta joulukuussa. Kyllä minussakin asuu pieni jouluihminen, joka tykkää laittaa kotia joulukuntoon ja ostaa läheisilleen kaikkia kivoja pieniä paketteja. Tykkään myös tehdä lahjoja itse, joten pitää toivoa että jostain löytyy aikaa askarteluiden pariin tällekin syksylle.

kuva täältä
Viime viikko sujui vauhdikkaasti. Viikkoon mahtui kuudet treenit ja reilusti venyttelyitä, joista olen todella ylpeä, sillä ne ovat olleet aikaisemmin suuri kompastuskivi ja unohtuneet todella helposti. Mitä enemmän treenaa, sitä paremmin ymmärtää venyttelyiden suuren merkityksen. Niitä ei vaan voi unohtaa tai jos niin tekee, tuntee sen kyllä seuraavana päivänä kropassaan.

Fustra-treenit kulkee ihan mallikkaasti, ja PT:n mukaan editystä on tapahtunut. Yhteisiä treenejä on takana seitsemän kertaa, joten pian ollaan yhteisen matkan puolivälissä. Muutosta huomaan myös päivittäisessä arjessa, ja siitä että mietin ryhtiäni ja kroppani kantamista paljon arjen touhuissa. Töissä kiinnitän enemmän huomiota siihen miten istun ja miten esimerkiksi nostan tavaroita. Yritän pitää lavat takana ja vatsan jännityksessä, ja päivä päivältä se sujuu paremmin. Eli hyvin ollaan matkassa mukana. Vaikeitakin hetkiä mahtui viime viikkoon, turha sitä on kieltää, ja aivan liian monta kirosanaa pääsi suustani, joten anteeksi kaikilta tuskailuni kuulleilta vielä tätäkin kautta.

Sunnuntaina, eli siis eilen, meidän oli tarkoitus mennä juoksemaan, mutta vesisade, tai oikeastaan kaatosade muutti suunnitelmat. Toki, sehän on vain pukeutumiskysymys, mutta ehkä ihan hyvä että juoksua siirrettiin, sillä Lappeenrannassa satoi eilen taukoamatta KOKO päivän! Ei se mikään nautinto varmaan olisi ollut pinkoa pitkin urheilukenttää muutaman asteen lämmössä ja kaatosateessa. Juoksu vaihtui siis salitreeniin, ja pääsin testaamaan uutta X-method ryhmäliikuntatuntia joka saapuu Huhtariin toivottavasti jo tämän syksyn aikana. PT:ni oli ollut koulutuksessa asian tiimoilta ja tottakai minä, innokkaan tietämättömänä olin valmis testaamaan mistä hommassa on kyse. Treenistä kertoo paljon se, jos muistutetaan että ÄLÄ syö mitään ennen treenejä! Myönnän, puolessa välissä etsin katseellani roskista salin nurkasta, mutta onneksi se jäi vain etsimisen asteelle. Tarkemmin eilisestä treenistä kerron myöhemmin, mutta voin todeta, että WAU!

Tänään jatketaan Fustran parissa, ja muutoinkin viikko menee tutun, hyväksi havaitun kaavan mukaan. Mukavaa viikkoa siis kaikille, ei anneta sateen ja harmaan syksyn haitata!

Tässä vielä pieni muistutus meille kaikille:
kuva täältä


2 kommenttia:

  1. Toi on kyllä niin jännä, miten Fustran "opit" heijastuu ihan arjessakin :) Oon huomannut itekin kiinnittäväni niin paljon enemmän huomiota esimerkiksi ryhtiini ja lantioni asentoon kuin ennen. Mie oon tehnyt nyt muutamassa viimisessä Fustra-treenissä alku- ja loppulämpät juoksumatolla sekä kävellen että juosten, ja on kyllä ollut aika karu huomata et en niitäkään ihan oikeaoppisesti osaa tehdä... En tiiä pitäiskö itkee vai nauraa, kun en osaa KÄVELLÄ ja JUOSTA :D Tai siis osaan, mutta ihan jollain muulla tekniikalla kuin pitäisi. No, opetellaan, opetellaan...onneksi pt:ni on kärsivällinen :)

    Kivaa viikkoa siullekin ja tsemppiä treeneihin! :)

    VastaaPoista
  2. Mä niin repesin kun luin sun kommentin :) ihan samalla tavalla itsekin oon tuskaillu ton kävelyn kanssa, kuinka väärin sitä ihminen voikaan kävellä, aika uskomatonta! Ei auta kuin opetella, ja onneks on ne kärsivälliset pt:t mukana!
    Mahtavaa viikkoa sinnekin!!!

    VastaaPoista