Syksyä!

Ihan mahtava ilma, ainakin täällä Lappeenrannan suunnalla.

Eilen satoi vettä ihan kamalasti, ilmeisesti myös muualla Suomessa, ja nyt sitten paistaa aurinko, lähes pilvettömältä taivaalta. 

KIITOS lisää tälläisiä syyspäiviä!

Viikko on mennyt taas TOSI nopeesti. Tuntuu, että en oo käynny kotona kun pyörähtämässä, joten kirjoittelukin on jäänyt väliin, pahoitteluni. Toisaalta, on vähän semmonen vaihe, että ei liiemmin oo ollut edes mitään kirjoitettavaa. Fustra sujuu entiseen malliin. On askeleita eteenpäin ja sitten taas takapakkia, tai ainakin niin musta tuntuu. Miten vaikeeta voi olla esimerkiksi hengittäminen vatsalihaksia tehdessä? Joo, voin kertoo, TOSI vaikeeta, niin hassulle kun se tuntuukin.

Tänään kävin juoksemassakin, olen siis ylittänyt itseni. Ihana auringonpaiste, ja suuntasin kohti lentokentän pururataa, ja alkulämmittelyn jälkeen juoksin n. 100 metrin vetoja kuuden sarjoissa, yhteensä 18 kertaa. Ihan sairasta! Mun jalat painaa ainakin tonnin, ja eilinen jalkarääkki ei varmasti helpottanut asiaa. Mutta, hampaat irvessä juoksin, en antanut periksi. Vauhti ei ollut yhtä lennokasta kuin viime viikolla, mutta ensi lauantaina sitten uudestaan, toivottavasti kevyemmillä jaloilla. Lonkankoukistajat on jumittaneet viime päivinä aika pahasti, ja niihin ei taida auttaa muu kuin venyttely. 

Löytyykös teiltä hyviä venyttelyvinkkejä/linkkejä?

Fustran parissa treenejä taitaa olla jäljellä enää kuusi kertaa, eli parisen viikkoa. Mihin tää aika oikeesti on menny? Vastahan mä aloitin, ja taistelin sen puisen kepin kanssa ja puuskutin punaisena tunnista toiseen. Nyt keppi jo kääntyy paremmin, ja useinmiten siihen asentoonkin kuin haluan. Mutta tekemistä vielä riittää! Kropassa huomaa muutoksen senttien ja kilojen osalta myös ryhdissä, joka on siirtynyt salilta myös arkipäivään, ja sehän se tärkeä juttu onkin! Kunto on parantunut viikkojen varrella huimaa vauhtia, ja välillä aina itsekin unohtaa sen, että nyt mä oikeesti jaksan ja pystyn. Vaatteet roikkuu päällä, mutta uusia vaatteita ajattelin ostaa vasta myöhemmin, sitten kun oikeasti näkee mihin tää muutos jatkuu...

Synttäritkin lähestyy, hui! Tämä koko elämäntapamuutoshan sai alkunsa siitä kun tajusin elokuussa, että MÄ oikeesti täytän kohta 30, ja ajattelin sitten aloittaa uuden vuosikymmenen hieman erilaisessa kunnossa! Toki nyt jo voin sanoa, että paluuta entiseen EI ole, vaan tää on nyt vallitseva suuntaus, niin hyvän fiiliksen tosta treenaamisesta ja itsensä haastamisesta oikeesti saa. En tahdo vaihtaa tätä mihinkään. Synttäreitä juhlitaan helmikuun alussa, juhlapaikka varattu ja osa kutsuista laitettu jakoon, eli todelliseksi tää vanheneminen vaan muuttuu, ei voi mitään! Tarkemmin juhlia ajattelin alkaa suunnittelemaan sitten talven koittaessa, ja joku ihana mekkokin pitäisi löytää, varmasti monta kokoa pienempi kuin nykyiset, aika ihanaa!

Loppuun vielä lauantain piristykseksi kuva minusta, muutama vuosi sitten :) 

Nää lapsuuskuvat on vaan niin mahtavia, hymy tulee kasvoille väkisin. 

 

Ihanaa viikonloppua siis kaikille, nauttikaa raikkaasta syysilmasta!